Ensimmäinen haaste: kokousviikonloppu

Voi että ihminen voi ottaa etukäteen stressiä syömisistään. Mulla oli siis tiedossa lauantai-sunnuntai päiville tiukkaa kokoustamista Mielenterveyden keskusliiton liittokokouksessa Helsingissä ja majoittumista siinä yhteydessä hotelliin. Viikonloppu oli jännittävä muutenkin, olin ehdolla liiton luottamustoimiin ensisijaisesti hallitukseen ja jos en sinne pääsisi niin liiton valtuustoon, jossa olin vaikuttanut jo kaksi edellistä kautta - yhteensä kuusi vuotta.

Mä olin etukäteen soittanut kyseisen hotellin keittiöön ja selittänyt tilannetta ja he sanoivat, että ottavat sen kaikissa ruokailuissa ja päiväkahveilla huomioon. Ja, että jos en löydä sopivaa syömistä - voin olla yhteydessä henkilökuntaan - he käyttävät ruoan blenderin kautta. No, en tiedä. Mä olen toisaalta myös ihminen, joka ei oikein osaa/kehtaa vaatia tai pyytää - koska tuntuu että olen vaivaksi. Olin myös muutamaa päivää ennen kokousta laittanut vielä anteeksipyyntö sähköpostin keittiöön ja vielä tarkentanut jotain asioita. Mutta aina sieltä jotain unohtuu. 

Tässä meili minkä lähetin:

Hei

Soittelin keittiölle alkuviikosta ja oli puhetta mun hieman haastavasta ruokavaliosta. Olen jo etukäteen pahoillani jos se tuottaa ylimääräistä vaivaa. Mutta mä stressaan tätä asiaa ihan hitokseen…

Periaatteessa voin syödä miltei kaikkea minkä saa haarukalla soseutettua, mulle on tehty vatsalaukun ohitus 8.5. niin siksi tää pehmeärakenteinen ruoka.

Meillä on päivällinen valopihalla(?) klo 18.30, jos siellä on kokolihaa tai kanaa tarjolla – niin voiko mulle valmistaa jotain samankaltaista, kokoliha ja kanan fileet on liian tiukkaa kamaa mulle, mutta esimerkiksi kala käy. Joko tiedätte mitä siellä tarjotaan?

Tuleekohan kokoustarjoilut teiltä siihen MTKL:n liittokokoukseen. Siellä on varmaankin molempina päivinä päiväkahvit tarjolla. Sinne jos olisi mahdollista saada esimerkiksi jotain hedelmiä tai marjoja tai jotain ei leivonnaista (ei kovia kuoria, kalvoja tai isoja siemeniä)

Niin, ja tarviin kaikki ruoat laktoosittomana. Jos ette muuta keksi niin mun safkat voi vetää blenderissä soseeksi 😊

Jo valmiiksi anteeksi pyydellen ja hyvästä palvelusta kiitellen…

Unohdin mainita, että en voi syödä kovin makeita juttuja. 

Olin ottanut etukäteen selvää, että huoneessa on minibaari (kaikissa huoneissa ei aina välttämättä ole) ja että respassa on jääkaappi, jossa voin myöskin säilyttää kylmäsäilytystä tarvitsevia ruokiani. Kotona ennen lähtöä edellisenä iltana pakkailin pieneen kylmälaukkuun kertakäyttölusikoita, lasten hedelmäsoseita jotka on sellaisessa 100 g pussissa. Ne on älyttömän käteviä esimerkiksi autossa syödä, kun ne voi vaan imaista tuosta pussista suoraan. Seuraava ei oo maksettu mainos, eikä ne mun ollut ees tuon merkkisiä, mutta haluan, että tiedätte mitä tarkoitan.

Noiden lisäksi otin mukaan mustikka- ja banaaniviiliä, joissa ei oo lisättyä sokeria ja ne on sopivissa 150 g purkeissa ja kaks pulloa mehua. Mulla on veden suhteen nyt käynyt niin, että se meinaa alkaa oksettaa - ihan jo yksikin huikka saa aikaan huonon olon. Siksi juon makeutusaineella makeutettuja mehuja ja vedellä lantrattuja tuoremehuja. 

Matka Helsinkiin alkoi varhain lauantaiaamuna. Siinäkin oli miettimistä, että mihin aikaan herätä, että ehtii ensin juoda kahvit ja sitten odottaa tunnin verran ennenkuin voi syödä aamupuuron. Matkaeväänä mulla oli todella kypsiä hedelmiä, jotka pureskelin todella hyvin ja vähän ennen, kun saavuttiin perille, imaisin tuollaisen hedelmäsoseen. 

Kokous alkoi lounaalla. Lounaalle en tarvinnut mitään erityistä keittiöstä. Valikoin seisovasta pöydästä fetajuustoa, haukimurekepihvejä, lämpimiä kasviksia ja sitten oli jotain sosekeittoa. Hieman keräsin ihmetteleviä katseita oman minimalistisen annokseni kanssa, mutta sit kun pöytäseurueelle kertoi avoimesti miksi näin, niin saatiin aika mielenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi. 

Kokous alkoi ja mä kävin hakee respasta itselleni välipalan, koska koskaan ei voi tietää miten pitkään loppujen lopuksi nää venyy, että koska pääsee seuraavalle tauolle. En ala tässä nyt sen enempää kertomaan, mitä itse kokouksessa tapahtui, muuten kuin pääpiirteittäin. Väistyvä puheenjohtaja Kari Tolvanen piti puheen ja avasi kokouksen. Kokouksessa edettiin työjärjestyksen mukaisesti ensimmäiseen vaaliin, jossa valittiin liitolle uusi puheenjohtaja. Ehdolla puheenjohtajaksi olivat Hannu Alén, Markus Lustig, Jyrki Nieminen ja Tarmo Raatikainen.

Äänestyksestä sen verran, että näin isossa kokouksessa itse äänestyshän kestää ihan jonkin aikaa. Äänten jättäminen noin puoli tuntia, koska kokousedustajia on yli sata, joilla on käytössään joku 250 ääntä yhteensä. Äänten laskeminen vaalista riippuen kestää tunnista kahteen. 

Tarmo Raatikainen valittiin Mielenterveyden keskusliiton uudeksi puheenjohtajaksi. Ennen kuin tulos julkistettiin, äänestämisen jälkeen oli päiväkahvin aika. Kävin katsomassa, että onko pöydässä mitään, mitä mä voisin syödä - eipä ollut. Kysyin keittiöstä, että onko mulle varattu erikseen mitään - ei kuulemma ole, että eikös tuo suklaamousse ole tarpeeksi pehmeää. Mä olin, että okei, joo rakenteeltaan juu, mutta että siinä on ihan liikaa sokeria. Otin siis vain kahvia, jota ehdin siemaista pari suullista, kun ihana varmaankin joku tarjoilijoiden esimies tuli ja toi mulle kipollisen sulatettuja pakastemarjoja. Mii sou häpiiii!!! Otin kahvin mukaani ja join sen sitten kylmänä joskus tunnin päästä...

Iltapäivä oli jännittävä. Esityslistalla oli vielä ennen päivällistä vuorossa liittohallituksen valitseminen ja mua jännitti ihan sikana, koska olin ehdolla sinne.

Mä esittäydyin viimeisenä. Kokouksen puheenjohtaja juonsi mut sisään näin: Ja sitten viimeisenä Frozen-letissään Mimmi Tick. Ja mä aloitin:

Tiedättekö, että on aika kuumottava paikka olla täällä edessä, että jännittää ihan hirveästi. Ootte varmaan kaikki kuullut joskus sen vinkin, että jos kuvittelee yleisön alasti, ei jännittäisi niin paljon. Ei pidä paikkaansa. Jännittää vielä enemmän. 

No, mennään edes vähän asiaan: Olen siis kohta 38 vuotias Mikkelin Virike ry:n, eli liiton jäsenyhdistyksen työntekijä, päihdetyön opiskelija ja kokemusasiantuntija. Mulle on tuon koulutuksen myötä alkanut kasvaa sen oman kokemusksen päälle ammatillisuus - niin etten minä suinkaan jää puolikkaaksi ammattilaiseksi vaan, että miusta tulee kokemusasiantuntijan ja ammattilaisen kombo - melkein työpari samassa paketissa - oikein oivallista kaksisuuntaiselle. Tää kokonaisuus auttaa näkemään asioita laaja-alaisemmin ja sen työn kautta, mitä olen saanut jo reilu neljä vuotta tehdä kokemusasiantuntijuuden, ja mielenterveyden parissa, mulla on vahvistunut ymmärrys siitä, että kokemuksen käyttö on erilaista eri ihmisillä - eikä se ole väärä kenelläkään. 

Sitten, kun kaikki muut ovat kertoneet mitä kaikkea ovat ja mitä ovat tehneet, niin mä kerron nyt mitä mä en ole. Poliittiset suuntauksen ei ohjaa mun päätöksentekoa - olen siis poliittisesti sitoutumaton. En ole koskaan ollut periaatteesta vastaan - en oikein tykkään vastarannankiiskeilystä. Peräänkuulutan avointa ja läpinäkyvää päätöksentekoa - päätökset tehdään kokouksissa - ei ennen eikä kokouksen jälkeen pienissä piireissä. En pidä selkäänpuukottajista. 

Tulin vitsillä sisään ja menen vitsillä ulos: Mulle on vajaa kaksi viikkoa sitten tehty vatsalaukun ohitus - en siis tule kokouksiin kokoustarjoilujen takia. 

"Lakkaa katumasta eilistä, kieltäydy pelkäämästä huomista ja elä rauhassa tätä päivää"

Sitten alkoi äänestys. Kokous keskeytettiin ja kerrottiin, että päivällinen tarjoillaan klo 18.30 ja että vaalin tulos julkistetaan iltaohjelman aluksi klo 20.00. 

Mä kävin huoneessa suihkussa, laittamassa tukan uusiks ja painamassa kasvopaperilla hiet pois naamasta. Vaihdoin vaatteet ja kengät ja lähdin humistelemaan ihmisten ilmoille. Päivällinen alkoi aikanaan. Pöydässä oli erilaisia ihania salaatteja ja kanaa ja lohta. Kävin taas kysymässä oliko mulle erikseen jotain ja joo oli. Kurpitsakeittoa. Okei. Laskeskelin äkkiä, etten pärjää sillä aamuun, vaikka söisin huoneessa vielä iltapalankin - koska proteiinit puuttui täysin. Keräsin lautaselleni seisovasta pöydästä mozzarellajuustoa, kypsennettyä kukkakaalia ja lohta. Mä olin päivällä näyttänyt henkilökunnalle sen määrän mitä saan kerralla syödä. Mulle tuotiin mun ruoka ja oikeasti, olisi pitänyt valokuvata se annos. Tiedättekö sellaiset isot pastalautaset? Vetää varmaan puolisen litraa. Se oli TÄYNNÄ sitä keittoa. Mä sain syötyä siitä niin, että annos vajeni ehkä sentillä ja arvatkaa miten paheksuvat katseet sain henkilökunnalta, kun minulle vartavasten tehty keitto ei kelvannutkaan. Ei, ei ollut kyse siitä. Se oli tosi hyvää. Pakko oli vaan ottaa lisäksi proteiineja ja se annos oli vaan moninkertaisesti liian iso. 

Kello tuli aikanaan 20.00 ja jännitys tiivistyi. Alettiin kertomaan hallitukseen läpimenneitä. Neljän ensimmäisen nimen jälkeen totesin hiljaa mielessäni, että ok, tää oli tässä, että siellä on liian monta mua parempaa ehdokasta - että en pääse hallitukseen. Mun nimi tuli kuudentena. 85 äänellä hallitukseen! Mun suusta pääsi aika isoon ääneen: EI HERRANJUMALA! mä aloin itkeä ja mun kädet täris ihan hillittömästi. 

Siitä eteenpäin mun tunteet oli aika sekavat. Mä istuin iltaa aika pitkään, johonkin puolille öille. Tunnelma oli huumaava ja onnitteluja satoi joka puolelta. Henkilökohtaisia, somessa... muistan, kun vaalituloksen julkistamisen jälkeen soitin kotiin puolisolle. Menin vessaan ja itkin puhelimeen. Puoliso kysyi, että mikä hätänä? No, ei mikään! Ku miä pääsin sinne hallitukseen!!!! Miä oon ihan hirveen näköinen,mun silmät on ihan punaiset... Puoliso totesi, että tästä se poliittinen ura sitten alkaa, ministeri Mimmi Tick :)

Menin omaan huoneeseeni sitten aikanaan, kävin suihkussa ja söin iltapalaksi kotoa mukaan ottamani jougurtin. 

Mä nukuin kohtalaisen huonosti, aina kun oon yksin nukkumassa poissa kotoa ja tiedän, että aamulla pitää herätä aikaisin - nukun huonosti. Heräilin useaan otteeseen ja sitten viimein aamu koitti ja nousin kohtalaisen pirteänä sängystä. 

Mun huoneessa oli mahdollisuus keittää kahvia, joten join aamukahvit siinä itseä valmiiksi laitellessa ja kun sain itseni valmiiksi lähdin tutkailemaan hotellin aamiaspöytää. Aamiaiseni koostui munakokkelista, puurosta, raejuustosta, savustetusta lohesta ja briejuustosta. Oli kyllä välillä ihan kivaa vaihtelua, syödä valmista aamiaista. Briejuusto, josta olen ennen pitänyt erittäin paljon -  ei nyt oikein maistunut millekään.. 

Istuin aamiaisella pitkään, niin pitkään, että ehdin vielä juoda mehua ja kahvia ja muutaman tipan kahta erilaista smoothieta ennen kuin sitten piti lähteä jatkamaan kokousta. 

Kokous jatkui liittovaltuuston puheenjohtajien ja jäsenten valinnalla. Liittovaltuuston puheenjohtajaksi valittiin kahden äänestyksen jälkeen Jyrki Nieminen, varapuheenjohtajaksi (henkilö, joka sai eniten ääniä valtuuston vaalissa) Mirva Heino. Tämän jälkeen oli liittovaltuuston ehdokkaiden esittelykierros. Kaikilta Mikkelin edustajilta löytyi huumoria omassa minuutissaan, mikä oli käytettävissä. Sanna oli kiinnostunut kaikenlaisista numeroista: tilinpäätöksistä auton moottoreiden tilavuuteen, Hilkka ulvotti (konkreettisesti) yleisöä ja Vesa sanoi ponnekkaasti oman minuuttinsa loppuun, että jos se nimi ei nyt vielä ole siellä paperissa niin laittakaa se sinne nyt! Valtuuston äänestys alkoi. 

Tähän väliin käytiin muistaakseni lounaalla. En jaksanut enää lähteä kyselemään mulle ruokia erikseen ja ilokseni huomasin, että löydän helposti itselleni sopivaa evästä. Pieni nokare perunamuusia, puolikas (josta söin puolet) silakkapihvi, lihapulla ja kypsennettyjä kasviksia. Lisäksi uskaltauduin ottamaan tilkan omenakiisseliä ja kermavaahtoa. Ihania makuja. Tässä vaan täytyy hyväksyä se, että jos tuntuu ettei jaksa, niin on lopetettava ja jätettävä ruokaa lautaselle - vaikka Afrikassa ihmiset näkevät nälkää. Ja se, että vaikka on miten hyviä makuja niin se nauttiminen on aloitettava niistä ensimmäisistä haarukallisista eikä odottaa viimeiseen....

En nyt lähde luettelemaan tähän kaikkia 25 valtuustoon valittua, kerron vain, että Mikkelin alueelta sinne pääsivät Sanna Puusaari, Hilkka Niskanen ja Vesa Himanen. 

Kokous päättyi ennätysajassa ja kotimatka mukavassa seurassa alkoi.