Hämmentävä Inhimillinen tekijä

Katson äsken Yleltä Inhimillisen tekijän: Naiset, jotka ovat vapauttaneet itsensä laihduttamisen ikeestä. 

Se mikä siinä kävi eniten hämmentämään oli se yleistys ihan ohjelman lopussa. "Laihduttamisen pohjalla on tyytymättömyys itseensä". En tiedä, oonko jotenkin herkillä just nyt, mutta tuollainen yleistys kävi ihan oikeasti ärsyttämään. Ei tullut toimittajalle tai noille feministeille mieleen se, että jotkut naiset saattavat haluta laihtua ja laihduttaa ihan vaikka terveydellisistä syistä tai että itsellä olisi mukavampi olo. Tuon yleistyksen innoittamana mun pitäis ajatella, että hyväksy itsesi sellaisena kuin olet: vedä lääkkeitä kaksin käsin diabetekseen, korkeaan verenpaineeseen, kolesteroliin, kipeään lonkkaan... 

Mä olen ainakin jo nyt tosi onnellinen siitä, että nämä terveellisemmät elämäntavat, joita hapuilen, ovat saaneet aikaiseksi sen, ettei mun tarvii enää vetää koukuttavia särkylääkkeitä mun lonkkakipuun ja olen voinut purkaa jo kahdesi diabeteslääkitystä. Jo kesällä kahta vaikuttavaa ainetta oleva Jentadueto vaihdettiin takaisin Metforemiin ja Metforem annostus puolitettiin viimeviikolla. 

Mä olisin vielä onnellisempi, että pääsisin lattialta ylös ilman, että Mikkelin Nostajat tulee auttamaan. Tai että joskus voisin ostaa vaatteita jostain muualta kuin Lainapeitteeltä. 

Eilen illalla katselin vanhoja valokuvia. Olen siis joskus vielä yläasteella ollut lähellä normaalipainoa, mutta olen jo silloin tuntenut itseni norsuksi ja verhonnut itseni telttoihin. Nyt jo joku aika sitten päätin, ettei mun tarttee... Mä saan laittaa just sellaiset vaatteet päälle kuin musta hyvältä tuntuu. Olisiko koulukiusaamisella jotain vaikutusta siihen, millainen kehonkuva minulle rakentui...

Tänään pääsin vihdoin ja viimein salille. Vedin ihan kohtalaisen rankan treenin ja jaksoin tosi hyvin. Treenin loppupuolella tein rintalihaksia rintaprässillä ihan samoilla painoilla kuin ennenkin. Kolmannen sarjan loppupuolella tapahtui jotain. Ihan helvetin viiltävä kipu vasemmassa rintalihakesssa. Tein kuitenkin treenin loppuun... ja lähdin kotiin... Vähän vaikuttaa sille, että siellä on jonkinasteinen revähtymä. Ensiavuksi kipugeeliä ja kylmää. Ja sitten sain ohjeen: viikon kuuri buranaa kolmesti päivässä... mutta kannatti silti lähteä, enkä nyt tuon revähtymän takia jätä menemättä, jätän vaan sen käden rauhaaan vähäksi aikaa. 

Jään henkiin.