Ihminen ei saa olla kauppatavaraa. Allekirjoita kansalaisaloite #mekäänemmeolemyytävänä

Koti on paikka, jota ihminen käyttää vakituiseen asumiseen, jossa säilytetään henkilökohtaisia tavaroita, jossa vietetään vapaa-aikaa ja paikka jossa perheen jäsenet asuvat.

Ihmisen kotiin saavat tulla vieraat vain luvalla ja se nauttii kotirauhaa. Kotirauhalla voidaan myös viitata muuhun asumista häiritsevään tekoon, vaikka se ei tapahtuisi nimenomaisen kodin sisällä. Kotirauhan rikkomisesta voidaan tuomita sakkoihin tai enintään kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen. Kodin tunne jotakin paikkaa kohtaan alkaa kehittyä jo, kun kodista haaveillaan tai sitä suunnitellaan.

Kotona viihtymiseen vaikuttaa erilaisten virikkeiden ja sosiaalisten energioiden lisäksi elämäntilanne ja tulevaisuuden näkymät työn, seurustelun ja/tai opintojen saralla.

Koti merkitsee turvallisuutta, rauhallisuutta, menneisyyden muistoja ja tulevaisuuden suunnitelmia, se on paikka, jossa ihminen kokee olevansa oma itsensä ja jossa hän voi tehdä itselleen tärkeitä asioita. Kodilla on siis yhteys ihmisen identiteettiin.

Kutakuinkin näin määrittelee Wikipedia meille kodin.

Suomessa on sisällytetty kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut 1.3.2007 voimaan tulleeseen hankintalakiin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kunnan tai kuntayhtymän tulee kilpailuttaa kaikki edellä mainitut palvelut mikäli se ei tuota niitä itse. Tavoitteena ja perusteluna nais- ja pienyrittäjien sekä paikallisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tukeminen. Mihin se johti? Päinvastaiseen kehitykseen. Käytännön tasolla siihen, että kansainvälisten pääomasijoittajien omistamat suuryritykset ryhtyivät ostamaan pieniä ja paikallisia yrityksiä, tämä on johtanut siihen, että kansainväliset suuryritykset ovat löytäneet Suomessa valtavat sosiaali- ja terveydenhuollon markkinat. Näyttää sille, että markkinat keskittyvät yhä voimakkaammin muutaman suuren monikansallisen palveluntuottajan jaettavaksi.

Hintakilpailutus on ajanut ahtaalle niitä palveluntuottajia, jotka ovat satsanneet henkilöstöön ja toiminnan laadun kehittämiseen. Mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden parempia osallisuuden ja kuntoutumisen mahdollisuuksia luodaan toimintaa kehittämällä. Kehittämistoimenpiteet, jotka tähtäävät palvelunkäyttäjien elämänlaadun parantamiseksi muuttuvat euroiksi hintakilpailussa. Ja se heikentää palveluntuottajan asemaa pärjätä kilpailussa.

Money talks. Mielenterveyspalveluiden kilpailutukset ovat valtaosin puhtaasti hintakilpailuja missä palvelun laadulla ei ole juurikaan merkitystä, koska edullisin hinta on ollut se ratkaiseva tekijä. Laatuosioita on saattanut olla mukana, mutta pienellä painotuksella. Kilpailussa siis menestyy se palveluntuottaja, joka lupaa tuottaa tarjouspyynnön mukaiset palvelut halvimmalla. Osa tarjouksista on hinnoiteltu niin, että ne on jätetty alle tuotantokustannusten, jotta on varmistettu sopimus omalle yritykselle. Palvelutuotannon ydin tulisi olla palveluiden vaikuttavuus, jota ei ole lainkaan huomioitu kilpailutuksessa.

Ja yllätys, resurssipula. Kilpailutuksissa luvattuja asioita ei aina noudateta, luvattujen asioiden valvonta jää mielenterveyden häiriöstä kärsivän henkilön ja/tai hänen läheistensä (toiminta)kyvyn ja aktiivisuuden varaan. Viranomaisvalvonta on jäänyt puutteelliseksi resurssien vähäisyyden vuoksi.

Miksi halusin määritellä kodin kirjoitukseni alussa?

Vuoden 2007 hankintalain myötä pitkäkestoisesta mielenterveyden häiriöstä kärsivästä ihmisestä on tullut kauppatavaraa. Ei ole osallisuutta eikä oikeuskeinoja itseään koskevien asioiden järjestämisessä. Kilpailutuksissa keskustelevat vain kunta ja palveluntarjoajat. Sillä, kenen koti kilpailutetaan pahimmillaan kahden vuoden välein, ei ole osaa eikä arpaa kilpailutukseen.

Kilpailutuksessa on kyse ihmisen kodista. Kodista, joka merkitsee turvallisuutta, rauhallisuutta, menneisyyden muistoja ja tulevaisuuden suunnitelmia? Miltä sinusta tuntuisi, jos sinut revittäisiin irti omasta kodistasi ilman, että voit mitenkään vaikuttaa asiaan.

Osallisuuden ja pysyvyyden tunne on mielenterveyden häiriöstä kärsivälle ehkä vielä tärkeämmässä merkityksessä kuin niille kenellä ei ole valmiiksi epävarma ja juureton olo.

Koti on paikka, jossa ihminen voi olla oma itsensä ja jossa voi tehdä itselle tärkeitä asioita. Miltä sinusta tuntuisi, jos sinun perheesi vaihtuisi kahden vuoden välein ja joutuisit tutustumaan läheisiisi aina uudelleen ja uudelleen?

Kotona viihtymiseen vaikuttaa erilaiset virikkeet ja sosiaaliset energiat. Kilpailutus poistaa sinun kodistasi kaiken niin sanotusti ylimääräisen. Ylimääräistä ovat esimerkiksi kesäretket, virkistystoiminta, synttärikakut.

Kodilla on yhteys ihmisen identiteettiin.

Ihminen ei saa olla kauppatavaraa. Siksi haastankin myös sinut allekirjoittamaan kansalaisaloitteen, jonka avulla halutaan vaikuttaa lainsäätäjiin. Yksinkertainen pyyntö on, että ihmiset, jotka kärsivät pitkäkestoisista mielenterveyden häiriöistä, saisivat itse olla mukana päätettäessä heidän elämäänsä koskettavista ja heihin vaikuttavista asioista, kuten asumisesta ja osallistumisesta päivä- tai työtoimintaan. Jotta heidän oikeutensa toteutuisivat heidän tarvitsemiaan palveluita järjestettäessä.

Voit katsoa videon aiheeseen liittyen täältä

Minä allekirjoitin. Allekirjoita sinäkin.

Kansalaisaloitteen allekirjoittaminen onnistuu täällä.