Matka kohti uutta minää jatkuu: Eka työpäivä saikun jälkeen

Ensimmäinen työpäivä takana leikkuun jälkeen. Leikkauksesta on siis nyt kolme viikkoa. Sain kuulla monta kivaa kommenttia muun muassa siitä, että näytän hyvävointiselta ja pirteältä. 

No, miten meni noin niinkuin omasta mielestä? Ruokaa oli riittävästi mukana vaikka aamulla piti tehdä paniikkiratkaisu proteiinismoothien tilalle. Oli nimittäin käynyt niin, että viikonloppuna tehdyt smoothiet oli alkanut käydä jääkaapissa. Eli eivät oikein olleet juomakuntoisia. Sotkin sekaisin luonnonjogurttia, mehukeittoa ja herajauhetta. Maistui mielenkiintoiselta mutta kyllä se yhtenä välipalana meni. Pakkasin mukaan myös pottumuusia ja jauhelihakastiketta, pussillisen hedelmäsosetta, Skyrin, piimää ja sitrusvettä. Aamulla vitskujen ja lääkkeiden jälkeen söin puuron. 

Sotkin pyörällä töihin, hyytyä meinasin savonlinjan mäessä. Siinä on kaksi mäkeä peräkkäin, ensin karikonmäki ja sitten savonlinjanmäki (oon ihan itse nimennyt ne). Kuuntelin The Beatlesia ja sitkutin mäkeä ylös, niin, että pyörä nippanappa liikkui... nuoret kollit veteli retrofillareilla heittämällä ohi, hyvä ettei vanhukset rollaattoreilla. Herkuttelin ajatuksella, että aiemmin ohittamani mieshenkilö - joka talutti ilmeisesti rikkimennyttä pyörää - taluttaa kohta pyöränsä minun ohi. Ois saattanut mennä sisu kaulaan multa silloin. 

Saavuin työpaikan pihaan juuri siinä ajassa kuin olin ajatellutkin. Puoli tuntia siinä meni. Jalat oli hieman makaroonia, mutta jaksoin vielä kävellä muutaman rapun työpaikan takaovelle. Palauduin kuitenkin kohtalaisen nopsasti ja kykenin ottamaan itselleni aamukahvin. Hetki piti huilata istuen ennenkuin lähdin matkaa toimistolle taittamaan. 

Aamupäivän aikana join sen wannabeproteiinijuoman ja yritin juoda vettä ennen lounasaikaa. Ja pärjäsin. Söin lounaan ja iltapäivällä join vettä, söin hedelmäsoseen ja kahvia. Tunti ennen töistä lähtöä söin vielä sen skyrin... Mä laitoin puhelimen äänettömälle joten en ollut tunnin välein tulevien muistutusten varassa. Tein itselleni tietokoneen viereen listan ruoka-ajoista ja mitä olen ajatellut siihen aikaan syödä tai juoda. Kaikkea muuta oli sopivasti, proteiinihirveätä jäi huomisellekin ja piimät unohdin. 

Mikä oli töissä vaikeinta? No, se ettei mun itsestään sulavat tikit ole vielä(kään) lähteneet irti!! Ne hinkkaa inhottavasti työpöydän reunaa vasten.

Töiden jälkeen piti käväistä kaupungilla ja sain kyydin kotiin - joten fillarikin matkasi pakettiauton perällä kotiin - odottamaan huomisaamun pyöräilyä. Sen verran jäi Beatlesit kaivelemaan, että pakko pyöräillä... jos ei nyt ihan kaatamalla sada. 

Oli kiva palata töihin ja huomata, että virtaa on enemmän ja että vielä osaan. 

Pakko on eilisillasta vielä kertoa sen verran, että liian vähä juominen kostautui illalla infernaalisena janona - jonka ansiosta otin dumpit... siis juomalla liikaa liian lyhyessä ajassa. No - elämä opettaa... 

Loppuun vielä ote opelta tulleesta meilistä, liittyen ammatillisen kehittymisen koosteeseen... tästä tuli superhyvä mieli.