Matka kohti uutta minää jatkuu: Elämä opettaa - jos ei muuta niin ruokailemaan HITAASTI!

Tänään tapahtui jotain ihan karmivaa ja mä olin ihan varma, että tästä tulee vähintään sairaalareissu tai jotain - taisin säikyttää puolisonkin kunnolla.

Tultiin kaupasta kotiin ja aloin lämmittää itselleni ruokaa. Kaupan pakastealtaasta, mun entistä lempparia. Kohtalaisen tulista, sellaista jossa on riisiä ja pehmeitä kanapaloja ja oiskohan siinä ananasta. Ajattelin tulisuudesta vaan, että se mihin se vaikuttaa on siihen, että illalla juoksuttaa löysemmällä kakkosella. Kanaa oon syöny tuossa muodossa aiemminkin - oon vaan pureskellu todella huolellisesti. 

No, otin purkista pienelle lautaselle (sanotaanko niitä leipälautasiksi) sopivaksi arvioimani määrän ruokaa ja aloin syömään. Ruoka ei tuntunut minun suussani tuliselta ja pureskelin ruokani omasta mielestä hyvin. Olin syönyt ehkä 2/3 ruoasta, kun tuli rintaan tai ruokatorveen tuli sellainen tulpan tunne. Hengittelin siinä vähän ja odottelin, että tuo inhottava tunne menisi ohi. Tunne ei mennyt ohi vaan tuntui pahenevan kokoajan ja tässä kohtaa tein todella kohtalokkaan virheen. Otin ihan pienen (teelusikallisen) huikan piimää puolison lasista ja sitten se alkoi. Infernaalinen kipu rinnassa, jota en osannut paikantaa oikein minnekään. Tunne oli närästys potenssiin tuhat. Hengittelin, hieroin rintakehää, kävelin. Puolisoni huolestui; kyseli voiko auttaa, mitä pitää tehdä, lähdetäänkö sairaalaan, mitä nyt tapahtuu. En tiedä. Tunne oli kammottava. Viimein löysin itseni sohvalta puoli-istuvassa asennossa. Siinä vietin seuraavat hetkeni silmät kiinni, keskittyen hengittämään. Tunne paheni välillä, välillä helpotti. En kyennyt liikkumaan ollenkaan. Mielessä kävi kaikki närästyksestä ja ruokatorven tukoksesta aina vatsalaukun repeämiseen saakka. Laskin kuitenkin mielessäni, etten määrällisesti ollut syönyt kuitenkaan liikaa. Ehkä olin syönyt liian nopeasti tai sitten liian tulista ruokaa. En tiedä. 

Seuraavaksi alkoi palella. Vedin peiton päälleni ja pikkuhiljaa uskalsin käydä sohvalle pitkälleen. Poskia kuumotti ja palelti - nukahdin. Ehkä tunnin kuluttua heräsin sohvalta ja kuulostelin oloa. Taisin jäädä henkiin. 

Tänään oli kiva päivä. Ystävällä vapaapäivä ja käytiin torilla kahvilla. Ihanaa lattea...saakohan sitä muuten puolikasta lasillista jos esittää sen kortin :)

Meillä siirryttiin tänään hedelmäveteen. Koitan tuolla keinolla saada juotua enemmän. Ystäväni vihjasi myös vesimelonivedestä jota kokeilen sitrushedelmien jälkeen. Tää maistuu meillä kaikille, ihana janojuoma. Muutama siivu appelsiinia, sitruunaa ja limeä ja ihan vaan tavallista vettä - jääkaappiin viilenemään...