Matka kohti uutta minää jatkuu: Ensimmäiset päivät kotona

Kotona 11.5.2017 klo 21.45

12.5.2017

Mä en muista milloin olisin nukkunut yöni niin hyvin kuin nyt. Heräsin täysin virkeänä 5.30. Oli ihanaa päästä pois laitostumasta sairaalasta. Se on ihan käsittämätöntä kuinka nopeasti laitostuminen tapahtuu ja miten paljon laitosympäristö vaikuttaa omaan vointiin heikentävästi.

Sairaalassa aamulla herätään, tehdään mittauksia ja otetaan verikokeita, saadaan lääkkeet, syödään (jos saa syödä), kävellään käytävillä tippatelineen kanssa kakat housussa, tehdään aamupisut ja pesut, kävellään käytävällä kakat housussa, makoillaa ja ehkä nukahdetaan, jutellaan hetki lääkärin kanssa, kävellään käytävällä puhtain housuin jos on tajunnut vaihtaa pöksyt, syödään, levätään, kävellään käytävillä, otetaan päivälääkkeet, kävellään käytävillä, jutellaan erilaisten asiantuntijoiden kanssa, juodaan päiväkahvit, levätään, jutellaan puhelimessa, sopivissa väleissä päivitetään somea jos jaksetaan, ollaan yhteyksissä ihmisten kanssa jos jaksetaan, itketään, masennutaan, käydään erilaisissa laitteissa, maataan horroksessa, odotaan iltaruokaa, syödään mahdollisimman hitaasti jotta aika kuluisi, katsotaan telkkarista Sydämen kutsumusta kovalla äänellä (kaukosäädin on viereisen pedin vanhemmalla rouvalla), jutellaan puhelimessa, ollaan niinkuin ei oltaiskaan kun naapurilla käy vieraita, odotetaan iltapalaa, odotetaan iltalääkkeitä, katsotaan jääkiekkoa kovalla, niellään kyyneleitä kun tytär lukee puhelimessa iltarukousta, nukahdetaan....

Sairaalassa ihmisestä tulee ihan jalaton ja kädetön olento. Itse ei osaa tehdä yhtään mitään. Kaikessa tarvii apua. Oksupussi tippu, housut on paskassa, naapuri kakkas sänkyyn, tippakanyyli pitää peittää suihkua varten, en saa tukisukkia jalkaan, vaihdatko ton pyjaman kun nuo housut on liian isot ja paita liian pieni, tuotko mulle mehua, saanko kipulääkettä.    

Mutta nyt mä olin kotona. Saan päättää (tiettyjen raamien sisällä) mitä syön ja milloin. Saan tehdä itse maistuvat tehojuomat eikä mun tarvii juoda niitä apteekin kaukaisesti metsämarjoille maistuvia juomia enää ehkä ikinä. 

Ruokailut ajatttelin toteuttaa soveltamalla. Ihan ensin, jotta vältän mahdollisia ongelmia vaihdan ruokavalioni täysin laktoosittomaksi. Ravitsemusterapeutti suositteli käyttämään PlusMaitoa, mutta sehän ei ole laktoositonta. Ostin sitä kuitenkin. Ostin kaupasta myös 100 g lasten hedelmäsoseita, piimää, broilerin jauhelihaa, rahkaa ja vähäsokerista jugurttia, FunLightia... siinäpä ne oli. Ai niin, banaania. 

Olin ennen leikkausta tehnyt pakastimeen kasvissosekeittoa ja ajattelin tuosta broilerista proteiinilisän siihen. Kypsensin sen kattilassa pienen vesimäärän kera ja ajelin sauvasekoittimella hienoksi. Sitä kun sekoittaa keittoon ja lämmittää niiin kyllähän tulee varsinaista koiranoksennusta sekä näöltään että rakenteeltaan, mutta kyllä sitä syö. Tein rahkasta, PlusMaidosta, hedelmäsoseesta ja herajauheesta tehojuomaa, joka on ihan jees. Aamulla keitin itselleni kaurapuuroa ja veteen ja maitoon ja syön sitä vaihdellen mehukeiton, marja/hedelmäsoseen tai rasvan kanssa.

Perjantain aikana tajusin, että mun ongelmaksi näyttäisi muodostuvan se, että en tunne nälkää. Ja että mun pitää jollain muistuttaa itseäni siitä, että mun pitää syödä. Kävin perjantaina apteekissa ostamassa Klexanet ja vitamiinit ja kalkit. Melkein 80€ upposi sinne hilloa.

Toi Klexanen pistäminen tekee mulle aika mojovat mustelmat. Tossa on kaksi eri pistokohtaa.

Kävin perjantain aikana kolme erimittaista kävelyreissua koirien kanssa, ihan tuossa lähellä. Vielä ei uskaltanut kauaksi lähteä. Niiden lisäksi kiersin äitin ja mun tyttären kanssa kirpparilla ihan pitkän aikaa, kun etsitiin kevätjuhlamekkoa. 

13.5.2017

Mun aamut alkaa noin klo 7.00 seuraavanlaisella aamiaisella:

Ensimmäinen massiivinen epäonnistuminen ruoanlaitossa oli lauantaiaamun aamupuuro. Keitin aamupuuron veteen ja maitoon, tällä kertaa siihen PlusMaitoon ja tajusin, ettei se kestä kuumennusta. Se leikkas kiinni ihan kunnolla, mutta ajattelin rohkeana syödä puuron kuitenkin. Ja se oli ihan kamala koettelemus. Never again!

Mä pyrin olemaan jalkojeni päällä niin paljon kuin mahdollista ja lauantaina käytiin porukalla Jalkaväkimuseossa ja taas sieltä tullessa huomasin, että en ole toteuttanut ruoka- ja juomarytmiä niinkuin olisi pitänyt. Kalakeitto oli kuitenkin puolivalmiina kotona ja pääsin ensimmäistä kertaa syömään samaa ruokaa muiden kanssa. Lapsia nauratti, kun mä soseutin oman safkani haarukalla.    

Oli ihanaa päästä muiden kanssa illalla saunavuorolle vaikken saunaan mennytkään, koska itsestään sulavat tikit sallivat sen vasta viikon kuluttua leikkauksesta.