Mitä toivo minulle merkitsee?

Toivo on valo tunnelin päässä, tai edes aavistus siitä, että se on siellä. Toivo on kyky nähdä mahdollisuus päästä yli mahdottomaltakin tuntuvasta tilanteesta. Toivottomuus on loputon tunneli, jonka päässä ei ole enää valoa. Toivottomuus on ahdistava tila, jolle ei ole selitystä. Maailma on kovin musta tilanteessa, jossa kaikki toivo on kuollut.

Mitä toivo minulle merkitsee? Toivo merkitsee minulle sitä, että jaksan nousta uuteen aamuun. Terveenä. En enää nykyään kovinkaan helposti koe toivottomuuden tunteita mutta olen joskus elänyt pitkiäkin aikoja toivottomuuden laaksossa. Siellä ei ole istuinkiviä polun varrella, siellä ei ole paikkaa, jossa levätä omilta ajatuksiltaan, siellä toivottomuus on puristava tunne rinnassa, siellä toivottomuus on sydämen kipeät lyönnit.

Minä tiedän aika tarkalleen miltä tuntuu, kun ihminen tulee ja sanoo, ettei jaksaisi nousta aamulla. Silloin toivoo vain sitä, että olisi jo ilta, että saisi nukkua vain, vuodet tuntuu niin rasittavilta ja pitää kysyä itseltään mistä mustimmat mietteeni sain.

Toivon väkisin etsiminen toiselle ihmiselle on mielestäni väärin. Jokaisen pitää löytää oma toivo itse, toisen ammentamana toivo on sama kuin vettä hanhen selkään heittäisi. Se mikä meidän roolimme on, on kannatella toivotonta ihmistä läpi toivottomuuden suon ja löytää itse se voima omasta toivostamme, ettemme kyynisty matkalla.

Toivo on minulle keidas, jonka avulla minä jaksan auttaa muita. Hyväksymään, että toivo on välillä karkuteillä. Toivo oli minun isoisäni.

Minä toivoin kesän alussa, että voisin vähentää diabeteslääkitystä, että liikunta puhdistaisi sokeriarvojani. Tänään lääkäri soitti. Kun kerta sokeriarvojen matka jatkuu alaspäin, saan kuin saankin puolittaa diabeteslääkityksen!!!!!