Miten se ajatus tuntuu niin vaikealta

Olipa hienoa herätä tähän aamuun tajuten puolison rakkaudella keittämä kahvi keittimessä, että hitto, enhän miä voi sitä juuri tänä aamuna juoda... ja mitä tuli syötyä iltapalaksi? Puolisolla oli eilen synttärit, niin enköhän minä lapioinut sen täytekakun lopun (onneksi sitä ei ollut paljon ja puoliso auttoi siinäkin) naamariini...illalla... - sillä mulla on sokerikokeet, paastoarvo ja pitkä sokeri... No, eihän siinä... Nyt toivotaan, että liikunta olisi putsannut edes sitä pitkää sokeria... 

Mä olin illalla niin lähdössä pienelle lenkille... koska mun PT oli ilmeisesti blogia lukemalla saanut mut kiinni siitä, etten ole saanut itseäni liikkeelle :). Tuli whatsappviesti... Pylly ylös ja lenkille.... mä olin oikeasti lähdössä mutta mutta mutta mutta... ilma olis ollut ihana kävelylenkkiä ajatellen ja omaatuntoakin olisi soimannut vähemmän... mä oon huono ihminen...

Mun sisälläni on ihan hirmuton taistelu. Tänään ois vesijumppa, mutta ei kaveria pakottamassa lähtemään. Järjetön päänsärky. Miljoona tekosyytä vasemmalla olkapäällä ja hirveä halu liikkua oikealla olkapäällä. Ole tässä sitten itsensä kanssa... 

Nyt mä tarviisiin itselleni sen, joka hakisi mut kotoa sinne halliin illalla... miten tää voi olla näin vaikeaa...