Motivaatiosta jälleen

Viimeksi kirjoitin motivaation puutteesta. Motivaation puutteesta nimenomaan liittyen painon pudottamiseen. Hieman harhaanjohtavasti kirjoitin myös siitä, että olin löytänyt liikkumisen jälleen ja että aerobinen liikkuminen hängertää ja pahasti. 

Olen äärimmäisen iloinen siitä, että olen saanut yhteydenottoja ihmisiltä. Minulle on tarjottu apua, seuraa, vertaistukea, vinkkejä ja ns. kokemustietoa aiheeseen liittyen. Ja olen vilpittömästä onnellinen kaikista yhteydenotoista. En viimeaikoina ole juurikaan saanut sellaisia yhteydenottoja, että niistä olisi tullut paha mieli. 

Kirjoitin viimeksi jotenkin, että ehkä itsekin sekoitin asiat. Olen siis tietoinen siitä, että liikunnalla on todella pieni osuus painonpudottamisessa. Tärkeintä on saada ruokavalio kuntoon. Mulla jostain syystä on niin, että liikunta ohjaa mua jotenkin automaattisesti oikeampaan ruokavalioon ja rytmiin. Rytmiä auttaa ylläpitämään myös työ. Se tuo säännöllisyyttä elämään... 

Ajatus kaikenmaailman kuureista oksettaa. Mä yritän nyt sellaista, että normaaliruokaa, mutta pienempiä annoksia ja useammin. Ja, että olen siinä hiivatin herkkulakossa. Mutta olen siinä niin, että olen armollinen itselleni. Sain myös äsken, kun PT:n kanssa palaveria pidettiin, todella hyviä käytännön vinkkejä huijata makeanhimoa.  

Ja on se hyvä välillä jonkun asiaan perehtyneen kanssa pohtia näitä asioita. Saa vähän uusia ideoita ja näkökulmia. Ja se, että asetetut tavoitteet on edes jollain mittarilla mitattuina järkeviä. 

Ja se aerobinen liikunta. Ei tuntunut tänään yhtään huonolta käydä lenkillä. Hujauksessa meni melkein 6 kilometriä.