Nyt on paljon asiaa!

Hetki on kulunut siitä, kun olen viimeksi jaksanut kirjoittaa. Syitä on muutamia. Motivaation ja ajan puute kirjoittamisessa, laihduttamisessa ja liikunnassa... viimeiset kolme viikkoa on kaikkien näiden kolmen asian suhteen olleet kaoottisia. Onneksi leikkauksen suhteen asiat ovat hieman nytkähtäneet eteenpäin. Mistähän sitä aloittaisi... no vaikkapa sitten siitä...

Vatsalaukun ohitusleikkaus Olen käynyt nyt viimeisen kerran lääkärillä gastroskopian ja ultrausten ja keuhkojuttujen jälkeen. Lääkäri kertoi vastaanotolla tulokset ja sanoi, ettei fyysisiä esteitä leikkauksen suhteen ole. Yleissairaalapsykiatrin konsultaatiota ei enää nykyään kaikilta leikkaukseen haluavilta edellytetä, mutta koska mulla on "häikkää" nupissa eli sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, pitää siellä käydä.

Lähetteen kanssa oli vähän haastavaa... Jostain syystä se ei ensin ollut lähtenyt ollenkaan sisätautien polilta ja sitten kun se reilun viikon päästä lähti - se meni psykiatrian polille. Soitin sitten jo siinä vaiheessa yleissairaalapsykiatrian osastolle, josta sanottiin, ettei siellä ole lähetettä ja että he tutkivat asian. Seuraavana aamuna soitettiin ja nyt psykiatri oli "napannut" sen väärästä paikasta oikeaan paikkaan ja että tulisin saamaan ajan piakkoin. Sainkin ajan ja nyt tämän viikon maanantaina kävin siellä tunnin verran jutskailemassa elämästäni ihan mukavan psykiatrin kanssa, jota jännitin etukäteen ihan sikana. Pääsin konsultaatiosta läpi, eli psykiatri ei katsonut minun olevan (liian) epätasapainoinen leikkauksen ja lähinnä loppuelämän ruokailun hallitsemisen suhteen.  

Ruokailu Suunnittelin itselleni 1400 kalorin ruokavalion viikoksi. Ja noudatinkin sitä jonkin aikaa päivittäin aina noin klo 18 saakka. Minulle tapahtui "jotain" aina klo 16 ja 19 välillä. Ja retkahtelin joka ilta johonkin vaaleaan... eli siis hiilareihin... Järkeilin ratkaisun ongelmaani, mutta en ole vielä liiemmin toteuttanut sitä käytännössä. Eli minun pitää lisätä ruokavalioon 100-200 kaloria ja sijoittaa se jonnekin klo 16 kieppeille. 

Liikunta Minulta meni motivaatio liikkumiseen ihan kokonaan. En osaa sanoa syytä. Paukut vaan loppuivat kesken. Syitä: ruokavalio, väsymys, liikaa tekemistä, kaverin puute, ajan puute, paskat tulokset siinä rekkatestissä, painon nousu... Kaikki tekosyitä! - Sanon nyt.- Selittelin PT:lle mitä erilaisimmin sanakääntein ja sain sieltä todella asiallista ja aiheellista palautetta. Ehkä oli aika pysähtyä ja miettiä miksi olen tähän lähtenyt. Miettimällä asia ei parantunut. Aika antoi vastaukset.

Kipu tuli takaisin. Kun lonkka ei ollut liikkeessä - päivällä piinaavat, yöunia häiritsevät kivut palasivat sekä lonkkaan, että alaselkään.

Turvotus tuli takaisin. Sukista jäi todella inhottavat rannut nilkkoihin ja kesällä ostettu kaunis uusi sormukseni ei näyttänyt pulleassa sormessani enää yhtä viehättävältä kuin kesällä. 

Aineenvaihdunta meni sekaisin. Huomasin sen tänään salilla. Noin kolme viikkoa väliä ja en enää saanut puserrettua yhtäkään pisaraa hikeä otsaltani. 10 minuuttia PT:n kanssa alkulämppää crosstrainerissa ja mulle tulee taas vain tuskaisen kuuma, mutta ei hikipisaraakaan.   

Paino. Paino. Ja vielä kerran paino. Paino oli sen ene-dieetin jälkeen alkanut nousta. Ja se nousi nopeasti. Eikä sitä hidastanut se, että elin lähestulkoon niinkuin ennen. Söin iltaisin hupsusti eikä elämääni kuulunut liikunta. Olisi se noussut muutenkin - ehkä vaan hitaammin. 

Salilla tänään  PT oli tehnyt minulle kaksijakoisen ohjelman, jonka tänään kävimme läpi salilla. Siis pääsin tänään pitkästä aikaa salille. Ja aion mennä huomennakin. Jos kykenen. Mutta oli todella järkyttävää huomata sellainen asia, että lihakset häviää tai ainakin teho niistä ihan todella nopeasti. Ja se oli ärsyttävää. No, anyway. Selvisin hengissä. Huomenna voi olla, etten jaksa kynää kannatalla töissä. Sen verran tiukkaa settiä oli yläkropan treeni. Käytiin läpi myös alakropan pari oudompaa harjoitusta ja itku meinasi tulla. Kyykky jumppapallo selän takana seinää vasten ja askelkyykky... Great. Voipi olla, että huomenna kuolee jalat aamutreenissä. Aion siis todella mennä salille aamulla. Vaikka särkylääkkeen voimin... 

Se mikä oli järkyttävintä salilla - oman kuvan katsominen peilistä. Se oli ihan jees vielä silloin reilu kuukausi sitten... nyt tuntui että paita puristi ihan jokapaikasta... 

Tässä vielä todistusaineistoa siitä, kuinka pääsin toissailtana omatoimisesti koirien kanssa lenkille....