Unelmista

Niittykukkia blogin Anna haastoi unelmoimaan... mä oon ollut vähän varovainen tässä lajissa ehkä koko elämäni. Ajattelutapa on ollut jotakuinkin sinnepäin että v%&#@ks se kuitenkin menee. Mutta unelmointi onkin jotain sellaista, jota voi opetella. Ja niistä unelmista voi tulla todellinen voimavara elämässä, voimavara joka auttaa pimeällä hetkellä jaksamaan eteenpäin.

Jostain syystä, kun aloitin unelmoinnin esimerkiksi työstämällä Unelma- tai aarrekarttatyyppistä leikkaaliimaalehdistäaskartelerevijakiroile-unelmavihkoa mun oli pakko aloittaa ensinnäkin vihkon loppupäästä sillä, että sanoitin sinne lehtileikkeillä ikäviä asioita, mitä mulle on elämässä tapahtunut. Sairastuminen, avioero ja kaikkea sellaista mitä en ehkä tähän hetkeen uskalla itsestäni paljastaa... paitsi ehkä huomenna jonkinlaisen kuvapostauksen muodossa... niin...kuva voisi kertoa menneisyydestäni enemmän kuin tuhat sanaa...

No, mistä minä sitten unelmoin... 

Mulla on haaveena oma bändi. Mitäpä olen sen eteen tehnyt? Mulla on ilmoitus muusikoiden.net sivustolla ja olen muutaman yhteydenoton sitä kautta saanut. Rumpali kuka otti yhteyttä pitäis tavata jossain vaiheessa, harmi että se tyyppi joka ois jo duona voinut mun kanssa keikkiä heittää asustaa minun näkökulmastani liian kaukana. Miä haluaisin sellaisen bändin, jonka kanssa voisi ilon kautta tehdä musiikkia. Musta olis ihana päästä joskus johonkin heittämään ihan vaikka joku tanssimusiikki keikka. Mä haluaisin hyvän porukan, jonka kanssa vois pitää hauskaa - ei hampaat irvessä eikä pakolla. 

Kirjoittaa kirja: Näin selviät kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa. Voi sen kirjan nimi olla jokin muukin vaikkapa Oppikirjaesimerkki bipolaaria sairastavasta ja muita novelleja tai Tositarina: Elämää lamaavasta masennuksesta eufooriseen maniaan. Yön pitkinä tunteina, silloin kun Nukkumatti on ohittanut minut kylmästi, olen suunnitellut jo hyvinkin pitkälle kirjani sisällön. Kirja sisältää paljon minusta mutta myös paljon kuultua, mutta ei kuitenkaan mitään keksittyä. Kirja tullee ajankohtaiseksi sitten kun saan seuraavan unelmani toteutettua. 

Minusta tulee Päihdetyöntekijä - uskottava ammattilainen. Tämä on yksi unelmistani jota olen lähtenyt rohkeasti toteuttamaan. Opiskelen työn ohella päihdetyön ammattitutkintoa näyttötutkintona Kuopiossa, oppisopimuksella omalla työpaikallani ja minun pitäisi valmistua vuoden päästä. Ensimmäinen pakollinen tutkinnon osa on näytetty ja hyväksyttynä lähtenyt tutkintolautakunnalle tammikuun alussa. 

Parempi kunto ja vähemmän taakkaa jalkojen kannateltavana. Tämä on ehkä yksi kipeimmistä unelmista. Vajaa vuosi sitten sain laihdutettua sairaalan erittäin niukkaenergisellä dieetillä reilu kymmenisen kiloa painosta pois. Nyt se kaikki on tullut pikkuhiljaa minuun takaisin. Mä en oo sairastelujen takia päässyt liikkumaan pitkään aikaan. Joulun aikaan tuli syötyä todella paljon ja kaikkea väärää. Nyt oon yrittänyt vähentää herkkujen syömistä ja omasta mielestäni onnistunut siinä kohtalaisen hyvin. Mutta (mun lempisana) tuntuu jotenkin sille, että vaikka söisin viikon vaahdotettua vettä, jääpaloja ja buranaa - niin paino ei silti liikahda yhtään minnekään - tai liikahtaa - ylöspäin.

Olla parempi äiti. Mä sairastuin 2006-2007, mun tytär on syntynyt 2004. Mun sairastuminen ja avioero sattui tyttären kehityksen kannalta kaikkein pahimpaan mahdolliseen ikään. Mä tein paljon vääriä valintoja tuohon aikaan, mutta mun päätöksentekoa ohjasi silloin sairas mieli. Typerien ja väärien valintojen takia (avioero ei kuulu näihin - se oli oikea päätös) miltei menetin tyttäreni. Meni monta vuotta, että sain tavata tytärtäni vain valvotusti. Muutamien vuosien päästä sain pitää tytärtäni jo päivän itselläni, pikkuhiljaa siirryttiin yövierailuhin ja siitä viikonloppuihin. Nyt tyttäreni on minulla joka toisella viikolla perjantaista keskiviikkoon. Mun tytär on säilynyt tässä rytäkässä ilmeisen pienin vaurioin. Suurin kiitos tästä kuuluu äidilleni ja vanhemmalle siskolleni. Tuo unelma: olla parempi äiti, jos sen sanoittaisi toisin, kuuluisi ehkä näin: että tyttäreni selviäisi mahdollisimman pienin vaurioin.

Näistä asioista minä unelmoin. Mistä sinä unelmoit? Ilman unelmia meillä ei ole mitään mitä tavoitella.

Nyt haastankin sinut, lukijani - unelmoimaan.