Valo on syttynyt! Vielä kerran pojat, Sinin muistolle...

Minä luulin, että surutyö oli tehty. Edes suurimmaksi osaksi. Oli vastaanotettu uutinen, itketty silmät päästä, laulettu sinut viimeiselle matkallesi, saatettu sinut äitisi syliin lepäämään. 

Taivas itkee Minä itken Tää on toinen mun ottamasta kahdesta(?) hautajaiskuvasta

Luettu kultainen nimi kivessä, joka painavana ikäänkuin varmistaa että pysyt siellä mullan alla. Kiven, jonka minä haluaisin nostaa päältäsi pois. Otettu malja sinun muistollesi, maljan jonka olisin halunnut jakaa kanssasi. Sytytetty kynttilä muistollesi - en minä haluaisi sinua muistella - minä haluaisin halata sinua! Laulettu lauluja sinun muistollesi, managerille. Lauluja, joita olisin halunnut laulaa kanssasi, vaikket sinä juurikaan aikuisiällä laulellut. Mutta minä olisin laulanut kanssasi - laulanut niin että kuuluu.

Minä haluaisin, että sinä istuisit nyt tuossa vastapäätä. Sanoisit, että kylläpäs aika rientää. Pitää lähteä kotiin, lukemaan lapselle iltasatu ja leikkimään restonomia: paistamaan muikkuja tai paahtamaan näkkileipää.

Tai purskauttaa kaakaot mun naamalle kun naurattaa niin kovasti.   

Sinä et tiedäkään, tai no tiedäthän sinä. Viime keväänä mulla oli unelma. Kuulua (käytän nyt sinun sanojasi) laulu- ja soitiyhtyeeseen. Se unelma oli toteutua. Piti lähteä keikkailemaan ja kaikkea. Mutta minusta pidettiin huolta. Jos olisin siihen "porukkaan" lähtenyt, mulle olisi käynyt hullusti. Todella hullusti. Kaikki meni mönkään enkä uskaltanut enää unelmoida. En oikein jaksanutkaan. Hautasin haaveeni ja ajattelin ettei sellainen ole minua varten. 

Yhtenä aamuna koulumatkalla Kuopioon, sain ajatuksen - että haluan vielä laulaa muistosi kunniaksi. Ja tiedän, että on paljon ihmisiä ketkä haluavat sekä laulaa ja kuulla lauluja läheistensä muistoksi. Muistella ja kunnioittaa menetettyjä rakkaimpiaan. Tutkia omia tunteitaan ja suhteitaan vielä täällä matkaa taittaviin. Tuotin ystävieni avustuksella ystävänpäiväksi Mikkelin Tuomiokirkkoon Ystävän muistoa kunnioittaen - erilaisen ystävänpäiväkonsertin.

Kuva Ritva Valjakka

Miksi kerron tästä konsertista?

Me on soiteltu ja lauleltu (mä vaan laulellu) erilaisissa yhteyksissä ennenkin tällä porukalla. Koskettimissa Tiusasen Henri, kitaraa soittaa LuukkosPete ja bassoa Kaarniemen Harri. Ennen konserttia alkoi jo seuraavan projektin eli eilisen Ilonmessun suunnittelu. Kutsuin sinne kaveriksi laulamaan Aarnion Petran, elettiin helmikuun 11. päivää. Kutsuin Petran, koska tuntui hyvältä kutsua. 

Oliko sattumaa vai johdatusta, että konsertin kaavailtu lyömäsoitinten soittaja joutui viime hetkellä perumaan osallistumisensa ja hänen tilalleen tuli toinen, minulle entuudestaan täysin tuntematon mies, Arttu Kivekäs?

Neljä päivää konsertin jälkeen otin ja postasin Instagramiin seuraavan kuvan. Kuvatekstissä lukee: Veriaurinko. Luonnossa punaisempi. Vahva tunne tuli tuosta... Se tunne, mikä mulle tuosta tuli oikeasti, oli se että nyt on linja auki maasta taivaaseen. Epäilin, että joku tulee kuolemaan, sanoin sen puolisollenikin. Petra ajoi kuvaushetkellä meitä vastaan. 

Harjoiteltiin Ilonmessua varten viime lauantaina ja porukka tuntui tosi hyvältä. Kaikilla oli ideoita, ne uskallettiin tuoda esille, naurettiin oli yhteys ja kyllä me soitiinkin hyvin yhteen. Meillä oli yhteinen rytmi ja näkemys. Varovaisista ajatuksista se lähti. Henri laittoi viestiä ja sanoi, että kokoonpanolle pitää ensin saada nimi ja se tuli aika äkkiä. 

Ensimmäinen kuva puhelimen galleriassa suru-uutisen jälkeen on muuten tämä... 

Kun kirjoitin sinusta tuolla aiemmin, käytin ilmaisua manageri. Ja aion käyttää jatkossakin. Sinulla on sormesi pelissä, on pakko olla. Sulla oli onneks hyvät välit Yläkerran Ukon kanssa, neuvottelet meille muille hyvät sopimukset ;)

Tästä vielä korvamatoa päivän päätteeksi, olkaa hyvä...

Tulit valona maailmaan,missä harhaillen kuljetaan. Olin unohtanut jo rakkauden sinä elit ja tunsit sen. Siitä onnesta puolet sain ja sen lämpö on aarteenain. Tulit valona rakkain maailmaan, missä harhaillen kuljetaan.

Surutyö? Ei. Sitä ei ole vielä tehty. Nyt ollaan vasta alussa. Sinua en aio unohtaa.

Korvamato lähtee muuten hyräilemällä kappaletta Kuusamo, taas kutsuu mua Kuusamo... kokeile vaikka...