Elämyspäivä Etelä-Karjalassa

Viime sunnuntai oli päivä, jota en varmaan ihan heti unohda. Pääsin viettämään Kaakon Kantrin järjestämää mahtavaa elämyspäivää yhdessä bloggaajakollega Kerttulin kanssa. Koko päivän sisältö pidettiin meiltä etukäteen salassa. Ohjeena oli vaan tulla Lappeenrannan rautatieasemalle klo 9.30 ja samaan paikkaan luvattiin palauttaa illalla.

Kaakon Kantri on Ely-keskuksen ja Leader-yhdistysten yhteinen tiedotushanke. Sen toiminnan tarkoituksena on tiedottaa maaseudun kehittämisen rahoitusmahdollisuuksista Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Hankkeen toimisto on Taipalsaarella ja siellä työskentelevät Saija Räty ja Terhi Ojanen.

Kaikki päivän vierailukohteemme yhtä lukuunottamatta ovat saaneet Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman tukea joko edellisellä tai nykyisellä ohjelmakaudella. Tällä ohjelmakaudella tukea jaetaan kahdeksan miljardia euroa eli ihan mitättömästä asiasta ei tosiaankaan ole kyse. Jos nyt mieleesi tuli yhtään ajatusta siitä, voisiko juuri sinun yrityksesi tai yhteisösi saada tukea, ota ihmeessä yhteyttä Saijaan tai Terhiin.

Rautatieasemalla siis tavattiin ja lähdettiin ajamaan ensimmäiseen vierailukohteeseen. Se oli Water-SkiZoo Imatralla. Water-SkiZoon on perustanut Jussi Honka vuonna 2008. Yritys tarjosi asiakkalle ensin vesihiihtoa, vesilautailua ja sukellusta. Nykyisin ohjelmassa ovat myös lentäminen nousuvarjolla, banaanivene ja Vuoksi-kellunta. Tätä viimeksimainittua pääsimme kokeilemaan. 

Vuoksi-kellunta-asu on kuivapuku.


Vuoksi-kelluntaa voi harrastaa ympäri vuoden. Vuoksessa on sen verran kova virtaus, että joki pysyy sulana talvellakin. Nyt veden lämpötila oli 18 astetta ja ilma tyyni. Olosuhteet olivat siis ihanteelliset vasta-alkajille. 

Kelluimme vedessä noin 20 minuutin ajan virran vietävänä. Vaikka pysyimme rannan tuntumassa, ehdimme edetä muutaman sata metriä. Virtauksen voima on valtava.

Kellunta oli rentouttavaa. Välillä piti avata silmät ja tarkistaa, missä muut ovat. Kovin paljon ei ajatuksia mieleen tullut. Myöhemmin vasta aloin muistella, mitä kaikkea Vuoksen historiaan liittyykään. Traagisia tarinoita on olemassa, mutta tuona päivänä ne eivät olleet esillä, vaan kelluntakokemus oli mahtava!

Vuoksi-kelluntaa

Näin ensimmäinen rasti oli suoritettu ja lähdimme ajamaan kohti seuraavaa. Nälkää alkoi jo tuntua, joten oli hyvä kuulla, että ajamme seuraavaksi Iloisen Pässin Maalaispuotiin syömään. Museotien kylät Imatralla ja Rautjärvellä olivat järjestäneet samana päivänä XX Museotie-tapahtuman. Ajoimme kiemuraista Museotietä pitkin ihmetellen kohteiden suurta määrää. Tapahtumassa oli mukana 15 seuraintaloa, koulua, kylätupaa yms. Osallistujia oli liikkeellä mukavasti. Aktiivista toimintaa sateisesta säästä huolimatta.

Iloisen Pässin Maalaispuoti on Parikkalan eteläosassa, 6-tien varressa oleva lähiruokaravintola. Sen omistavat Niko Hälvä ja Terhi Torikka. Ravintola on rakennettu vanhaan kaupparakennukseen ja aloittanut toimintansa vuonna 2012. Samassa rakennuksessa on myös lähiruokapuoti, jossa on hyvä valikoima pientuottajien tuotteita läheltä ja kauempaakin. Ravintola ja puoti työllistävät ympäri vuoden kaksi työntekijää. Nyt kesällä kesätyöntekijöitä on lisäksi ollut viisi.

Biisonin grillipihviannos


Millaiseksi arvelette ravintolan ruokalistan? En heti olisi odottanut biisonin grillipihviä ja kalahampurilaisia, mutta mm. sellaisia siellä myydään. Ja olivat hyviä! Kalahanpurilaisen kala oli kuhafilettä. Kyllä näillä taas vähän aikaa jaksaa. 

Iloisen Pässin Maalaispuoti

 

Vatsat täynnä jatkoimme matkaa 6-tietä pitkin Joensuuhun päin muutaman kilometrin verran. Seuraava kohde oli ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen Patsaspuisto. Veijo Rönkkönen (1944-2010) on luonut puiston elämäntyönään kotitilalleen. Hän työskenteli Simpeleen paperitehtaalla koko elämänsä ajan, mutta oli kiinnostunut taiteista ja koki, että patsaiden tekeminen oli sisällöltään tehdastyötä tärkeämpää.

Rönkkösen äidin tiedetään olleen tiukka lastansa kohtaan. Patsaiden tekeminen oli hieman epäsosiaaliselle Rönkköselle siten keino ilmaista itseään. Lapsipatsaat hän teki äitinsä kuoleman jälkeen.

 

Terhi ja Timo Teipin nimikkopatsas


Patsaat on valmistettu betonista ja niissä on teräsrunko. Patsaita on 560 kappaletta. Kyseessä on siten näyttävä kokonaisuus. Rönkkönen harrasti joogaa jo 70-luvulla ja loi puistoonsa joogaajien alueen. Joogapatsaita on 256 kappaletta. Paikalla käyneet joogan harrastajat ovat todenneet, että kaikki patsaiden asennot ovat joogassa mahdollisia.

Puistosta on kenen hyvänsä mahdollista hankkia nimikkopatsas. Se hankitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan ja maksaa 150 €. Nimikkopatsas merkitään kyltillä. Kertyneet maksut käytetään puiston ylläpitoon. Puistoon ei ole pääsymaksua, mutta vapaaehtoisia maksuja toki otetaan vastaan.

Puistossa kävi viime vuonna 50 000 vierailijaa.

Jooga-patsaita

 

Veijo Rönkkösen näyttely

 

Lapsipatsaita

Patsaspuistovierailun jälkeen oli aika suunnata auto takaisin Lappeenrantaan päin. Kävimme paluumatkalla vielä Rautjärven pitäjäntuvalla ja puukirkossa, jotka myös olivat mukana Museotie-tapahtumassa. 

Vihoviimeisenä kohteenamme oli Valkamarannan yleinen sauna Joutsenossa. Se oli aikaisemmin Joutsenon kaupungin omistuksessa, mutta kun Joutseno liitettiin Lappeenrantaan, saunaa alkoi ylläpitää Valkamarannan saunaseura ry. Sauna on ollut tänä kesänä suosittu, saunojia on ollut 20-50 päivässä. Saunaseura on saanut tänä vuonna Leader-rahaa 18 000 €. Se käytetään kaivon poraamiseen ja yleiseen kunnossapitoon.

Valkamaranta Joutsenossa

Elämyspäivä oli enemmän kuin onnistunut. Kiitos Kaakon Kantri, Saija ja Terhi!