Harjun hovista kehittymässä tärkeä matkailukohde

Olin käynyt ennen tätä kesää muutaman kerran Harjun hovissa Virolahdella tutustumassa hevostenhoitoon ja ratsastukseen. Tämä tapahtui Harjun oppimiskeskuksessa, toisen asteen ammatillisessa oppilaitoksessa, joka toimii Harjun hovin alueella ja jossa voi opiskella mm. hevostenhoitajaksi tai ratsastuksenohjaajaksi.

Mutta tänä kesänä silmät aukesivat Harjulle ihan eri tavalla, kun pääsin tutustumaan hoviin matkailukohteena. Nimittäin koko laajaa Harjun hovin puistoaluetta rakennuksineen ollaan kehittämässä virolahtelaiseksi olohuoneeksi, palveluntarjoajaksi mitä moninaisempiin tilaisuuksiin ja juhliin. Toiminnan pääpaino pysyy yhä koulutuksessa, mutta sivuelinkeinona matkailulla on Harjussa mahdollisuutensa. Tilalta löytyy runsaasti historiallisia kerrostumia sekä maisemallista kauneutta.

Hovi-sanan voisi ajatella viittaavaan kuninkaallisiin, mutta näin ei tässä tapauksessa ole. Hovi tarkoittaa kartanoa. Sanaa käytetään itämurteissa. Länsi-Suomessa siis puhutaan kartanoista, idässä hoveista. Meidän alueemme on tässäkin asiassa rajalla, joten kumpaakin sanaa käytetään, mutta Harjussa hovi on vakiintunut käyttöön. 

Päärakennus on valmistunut vuonna 1816.


Tilan päärakennus on jo 200 vuotta vanha. Ulkoasu on tyyliltään uusklassinen ja se on 1840-luvulta. Päärakennuksen rakennusvaiheista on olemassa vähän tietoja. Ehkä vähän jäi ihmetyttämään, miksi rakennus on niin matala.

Ulkopuolelta ehkä matala, mutta sisäpuolelta tilat ovat erittäin edustavat. Rakennuksessa on äskettäin valmistunut 150 000 € maksanut remontti, jolla päärakennus saatettiin kokous- ja juhlatilakuntoon. Pintoja, kalusteita ja verhoiluja on uusittu. Lisäksi oppimiskeskuksen henkilökunnan työtilat on siirretty pois rakennuksesta. Sisustussuunnittelun on tehnyt sisustusarkkitehti Tiina Henttonen kouvolalaisesta Suunnittelutoimisto Pilke Oy:stä. Tilat sopivat erinomaisesti häiden, syntymäpäivien yms. juhlien järjestämiseen sekä kokous- ja tykykäyttöön.       

Ravintolaan mahtuu ruokailemaan 100 asiakasta.


Ravintolan sali on valoisa. Niin se oli varmasti myös pääsiäisenä 1842, kun Fredrik Paciuksen säveltämä Suomen laulu julkaistiin ja esitettiin kyseisessä salissa ensimmäisen kerran. Tämä on varsin arvokas yksityiskohta koko Harjulle. Suomen laulu on hauraan toiveikas, mutta yhtä aikaa vahva. Se uskoo tulevaan maamme itsenäistymiseen. 

Harjun hovin historia alkaa jo 1700-luvulta, jolloin viipurilainen Johan Elfving sai tilan omistukseensa. 1830-luvulla Virolahdella kulki armeijasta eronnut Fredrik Baeckman, joka oli saanut suuren perinnön Englannista. Hän mietti, mitä tekisi rahoillaan ja päätti ostaa Harjun hovin Elfvingiltä alkaen näin harjoittaa laajaa maataloutta. Baeckmanilla oli neljä lasta. Heistä yksi oli Johan August, joka kadettiystäviensä kanssa loi Suomen laulun ja jota myös pidetään laulun alkuperäisenä säveltäjänä. Sävellys on hävinnyt aikojen saatossa ja nykyisen melodian on säveltänyt Pacius.       

Remontissa seiniä avattiin yhtenäisen ilmeen aikaansaamiseksi.
Salin nurkassa Johannes Takasen tunnetuimman teoksen "Rebekka kaivolla" jäljennös.

 
Ravintola- ja majoituspalveluiden lisäksi Harju tarjoaa mahdollisuuksia toimintapäivien järjestämiseen. Tarjolla olevia aktiviteetteja ovat 

  • opastettu kävelykierros Salpalinjalla ja vierailu korsussa
  • hevoskärryajelu
  • offroad-ajelu
  • ratsastustunnit sekä talutusratsastustunnit
  • retki metsään laavulle
  • laskeutuminen köyden varassa kallioseinämää alas
  • kukkasidontakurssit ja nahkaverstaan nahkatyöpajat
  • ratsastaminen ratsastussimulaattorilla
  • saunominen rantasaunassa
Vieraat voivat majoittua agronomien talossa.


Jos edellämainitut aktiviteetit kuulostavat liian vauhdikkailta, rauhallisempaa ajanvietettä löytyy Kiessi-museosta. Kiessit ovat kaksipyöräiset ja kiinteäaisaiset ajelurattaat, joita alettiin käyttää 1700-luvulla. Jo silloin oli käytössä myös nelipyöräisiä eli kaksiakselisia rattaita. Niitä sanotaan trilloiksi. Trillat olivat varakkaampien henkilöiden omistuksessa.

Harjun Kiessi-museo on kotiseutuneuvos Risto Rahkosen elämänmittaisen työn ja harrastuksen tulos. Hän on kerännyt vuosikymmenten ajan käytöstä poistettuja kärryjä ja rattaita. Museo avattiin 20 vuotta sitten ja sen kokoelmissa on noin 80 hevosajoneuvoa ja hevostyövälinettä. Kokoelma kertoo, miten tärkeä tekijä hevonen on ollut maataloudessa, metsänhoidossa sekä sodissa. Myös ravikärryillä ja ravien historialla on nurkkauksensa museossa.

Mielenkiintoinen yksityiskohta museossa ovat Nikolai II:n vaunut. Keisari Nikolai II lomaili perheineen Virolahdella vuosina 1906-1914. Keisari piti Virolahtea turvallisena ja rauhallisena paikkana, jossa toisin kuin Pietarissa, ei tarvinnut pelätä terroristeja. Aluksi perhe liikkui tarkoin vartioituna, mutta vähitellen luottamus kasvoi ja liikkuminen tavallisten ihmisten parissa lisääntyi.

 

Nikolai II:n vaunut
Katariinan vaunut

 

Ravien historiaa Tyyni maalaismaisema Kiessi-kahvila Tuleva vesiaihe