Kamenskien tarina vertaansa vailla

Kävin jokin aika sitten ortodoksisella hautausmaalla Haminan Pampyölissä ja mieleeni muistui tarina vertaansa vailla, nimittäin Kamenskien suvun tarina. Kamenskien suku on vanha venäläinen kreivien ja kreivittärien suku. He ovat saaneet arvonimensä jo kaksi sataa vuotta sitten. Arvonimi on periytynyt suvussa.

Kamenskien hauta Haminan ortodoksisella hautausmaalla

Tarina alkaa sotilasinsinööri Andrei Kamenskystä. Hän liikkui työkomennuksilla monilla paikkakunnilla ja ihastui Kaipiaisissa ollessaan sikäläisen kauppiaan Vasili Feoktistoffin tyttäreen Heleneen. Andrei ja Helene avioituivat ja heille syntyi vuonna 1907 poika, joka sai myös nimekseen Andrei. Perheen isä kuoli nuorena. Helene päätti asettua tämän jälkeen asumaan kauppiasisänsä taloon Kaipaisiin.

Poika Andrei oli monella tavalla lahjakas. Ylioppilaaksi päästyään hän haki ja pääsi Tarton yliopistoon opiskelemaan lakia, mutta muuttikin suunnitelmiaan viime hetkellä ja lähti Pariisiin opiskelemaan musiikkia. Hän opiskeli Pariisin venäläisessä konservatoriossa oopperalaulua. Siellä hän tapasi tulevan vaimonsa Galine Gorodyskin, alkuaan puolalaisen balettitanssijan. He avioituivat vuonna 1929. Tytär Irina syntyi vuonna 1932.

Andrei teki töitä ahkerasti. Hän esiintyi teattereissa Ranskan lisäksi Italiassa ja Espanjassa. Myös Galine osallistui elannon hankkimiseen esiintymällä ahkerasti. Balettitanssin lisäksi hän soitti pianoa. Varsinaisen uransa hän teki kuitenkin nimenomaan balettitanssijana, esiintymiskiertueet ulottuivat ympäri Eurooppaa.

He jatkoivat elämäänsä näin vuoteen 1937 asti. Elämä suurkaupungissa oli varsin kallista ja kun lisäksi maailmansodan uhka kasvoi Euroopassa koko ajan, he päättivät muuttaa Suomeen. Andrei sai kiinnityksen kansallisoopperan.

He saivat nopeasti myös Suomen kansalaisuuden. Asiat voivat muuttua, kun ovat muuttuakseen. En usko, että Andrei Pariisista lähtiessään odotti joutuvansa rintamalle Suomea puolustamaan, mutta näin vaan kävi. Välirauhan aikana pariskunta työskenteli Kotkan teatterissa. Ja kun jatkosta syttyi, rintamalle oli lähdettävä taas.

Kotkaa pommitettiin jatkosodassa rajusti. Andrei ja Galine päättivät muuttaa Kaipaisiin. He rakensivat sinne talon itselleen ja heille syntyi vielä kaksi lasta Elisabet ja Mika.

Sodan jälkeen Andrei alkoi opettaa laulua Lahteen siirretyssä Viipurin musiikkiopistossa. Hän oli pidetty opettaja.

Mutta mitä teki Galine? Hän perusti oman balettikoulun, eikä vaan yhtä, vaan viikon jokaiselle päivälle omansa. Kouluja oli Kotkassa, Karhulassa, Kouvolassa, Lahdessa, Lappeenrannassa ja Inkeroisissa. Monet vanhemmat ihmiset muistavat vielä hänen koulunsa. Miten hän pääsi kouluille? Omalla autollaan. Hän oli alueemme ensimmäinen naisautoilija!

Koulut olivat suosittuja ja arvostettuja. Luokkarajoja ei vaadittu, vaan samalla tunnilla saattoivat olla vierekkäin tehtaan työmiehen ja lääkärin lapset.

Surullista kyllä, mutta tämä huikea ura jäi varsin lyhyeksi. Galine kuoli vaikeaan sairauteen jo vuonna 1957.

Andrei avioitui vielä uudelleen ja vietti eläkepäivänsä Kaipiaisissa.