Kurkistuksia tähtitaivaan saloihin

Alakouluikäinen poikani oli lukenut lasten kulttuuriviikkojen esitettä ja löytänyt sieltä itselleen kiinnostavan tapahtuman: kouvolalaisen tähtitieteen harrastaja Timo Loikalan esityksen Kurkistuksia tähtitaivaan saloihin, jossa esitellään lapsille avaruuden ihmeitä ja tähtitaivaan saloja kuvin ja sanoin. Lähdimme sinne, lapsi innoissaan, minä jokseenkin nuutuneena arjen pyörityksestä. Vaan enpä tullut takaisin samassa tilassa. Vanha totuus, että työpäivän jälkeen ei kannata jäädä sohvalle makailemaan, tuli taas todistettua. Esitys oli mitä parhain ja mukaansatempaava, eikä ainoastaan pikkulapsille, vaan myös kaikille muille kuulijoille.

Nykyajan ihmiset eivät tunne enää tähtitaivasta yhtä hyvin kuin kauan sitten eläneet. Joskus tähtitaivas on ollut kalenteri, joskus kaikki olemassa oleva viihteellisyys. Minkä kuvion sinä näet täysikuuta katsoessasi kuun pinnalla? En itse nähnyt ensin mitään, mutta monet näkevät jäniksen. Sen näkivät jo jopa maya-intiaanit useampi tuhat vuotta sitten ja kuvasivat sen patsaaseensa.


Nykyisin Kuu on Timo Loikalan mukaan aliarvostettu kohde. Ihminen kävi siellä vuosina 1969-1972 useamman kerran, mutta käynnit lopetettiin. Jos niitä olisi jatkettu ja kehitetty edelleen, meilläkin ehkä olisi mahdollisuus matkustaa Kuuhun. Tietysti voi miettiä, tulisiko sinne lähdettyä. Mitä nähtävää ja koettavaa siellä olisi? Painovoima ainakin on heikompi kuin Maassa. Ehkä siitä saataisiin kehiteltyä jonkinlaisia elämyksiä.

Illalla oli melko kirkas ilma (ja kylmä). Pääsimme esityksen jälkeen ulos katsomaan, mitä taivaalla näkyy. En tiedä, kehtaanko tunnustaa, mutta en ole koskaan tiennyt, että planeetat Venus ja Mars näkyvät ilman mitään kaukoputkia ihan selvästi. Ne näkyvät illalla klo 19 aikaan lounaan suunnassa vierekkäin. Venus on kirkkaampi, Mars punertava. Otavan olen osannut tunnistaa jo aikaisemmin. Se näkyy pohjoisessa. Kun piirretään tai kuvitellaan piirrettävän suora Otavan kahden reunimmaisen päällekkäin olevan tähden kautta, löydetään kirkas tähti, Pohjantähti. Se on suoraan pohjoisessa, mikä on ollut aikanaan tärkeä tieto mm. merenkulkijoille ja on yhä nykyäänkin meille jokaiselle, vaikka kaikenlaisia laitteita on enemmän käytössä.

Venus tunnetaan rakkauden planeettana. Olot siellä eivät ole kuitenkaan meille sopivia. Ilman lämpötila on +460 astetta johtuen voimakkasta kasvihuoneilmiöstä. Venuksessa sataa rikkihappoa ja salamoi! Mars sen sijaan on planeetoista se, johon ihminen todennäköisesti seuraavaksi menee ja saattaa jopa rakentaa asutusta.

Planeetoista Venuksen ja Marsin lisäksi tähtitaivaalla näkyy Jupiter. Se näkyy aamulla ennen auringonnousua etelässä ja on silloin näkyvistä tähdistä kirkkain. Suunnittelin illalla, että lähden aamulla heti herättänyt ulos katsomaan Jupiteriä, mutta se näkyikin keittiön ikkunasta niin selvästi, että ei tarvinnut lähteä ulos.


Mikä on tähtitaivaan kirkkain tähti? Se on Sirius, etelässä matalalla näkyvä tähti. Sen kirkkaus johtuu pienestä etäisyydestä Maahan. Pienestä ja pienestä, Siriuksen etäisyys Maahan on 8,7 valovuotta. Valovuosi tarkoittaa valon vuodessa kulkemaan matkaa ja kun se on noin 9500 miljardia kilometriä, Sirkuksen etäisyys Maahan on yli 80 000 miljardia kilometriä.

Kyllä me vaan olemme koko maailmankaikkeudessa pieniä. Mistä tämä kaikki on tullut? Erään näkemyksen mukaan tähtipölystä. Sellainenkin asia tuli mieleen avaruuden ihmeitä katsellessa.