Suomi 100-juhlavuosi käynnistyi

Niin se vaan vuosi vaihtui ja kauan odotettu Suomen 100-vuotisjuhlavuosi alkaa. Miten sinä aiot juhlistaa kyseistä vuotta? Kenties istuttamalla oman juhlapuun? Niitä varmasti istutetaan ympäri Suomen.

Internetissä seikkailemalla voi huomata nopeasti, että vuoteen on jo nyt panostettu paljon sekä valtakunnallisella tasolla että maakunta- ja kuntatasolla. Kymenlaakson tapahtumia kootaan Kymenlaakson liiton sivuille ja Etelä-Karjalan tapahtumia omille sivuilleen. Kuntien tapahtumat löytyvät kaupunkien sivuilta. Pääsemme vuoden mittaan moneen kivaan juttuun mukaan, joita sitten myöhemmin muistellaan Suomi100-hengessä.

Kuva: Suomi 100 / Leena Koskela


Paljon on tapahtunut sadassa vuodessa. Millaista elämä täällä Kaakonkulmalla oli sata vuotta sitten?

Kaupunkeja oli kolme: Kotka, Hamina ja Lappeenranta. Näistä kaksi viimeistä oli perustettu jo 1600-luvulla, mutta Kotkan kaupunki oli vasta vähän alle neljäkymmentävuotias. Suomen itsenäistyttyä talouselämä alkoi nousta nopeasti. Kotkan satamaa laajennettiin ja uudistettiin rohkeasti ja siitä tuli kaupungin suuri tulonlähde. Myös Haminan satamaa kehitettiin, mutta siellä syväsatama pääsi käyntiin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin. Hamina oli pitkään lamautunut Kotkan nopeasta noususta ja kadettikoulun lakkauttamisesta.

Oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vuonna 1921. Kansakoululaitos kehittyi, oppilaiden määrä lisääntyi ja mikä tärkeintä, kaikki alkoivat saada opetusta omalla äidinkielellään. Kuten nykyisinkin, korkeampaa koulutusta varten oli muutettava suurempiin kaupunkeihin. Ammatillinen koulutus aloitettiin Kotkassa 1908: satama ja teollisuuden lisääntyminen tarvitsivat metalli- ja puualan osaajia. Tyttöjen kouluissa opeteltiin käsitöitä ompelua ja kutomista.

Vuoden 1918 sota kosketti aluettamme ja jätti omat pitkäaikaiset jälkensä. Myös vuosisadanvaihteen sortokaudet painoivat niskassa.

Millaista oli kulkea kaduilla sata vuotta sitten? Matkaa tehtiin hevosella hiekkatietä pitkin, välimatkat olivat pitkiä eikä naapurikaupunkiin noin vaan lähdetty käymään. Siltoja ei ollut kuten nykyisin, joten pitempään matkaan kuului aina veneosuuksia, joskin talvella päästiin jäätä pitkin. Koko Suomessa yksityisautoja oli vain tuhat, joskin niiden määrä lisääntyi nopeasti itsenäistymisen jälkeen. Sähköllä toimivat katuvalot olivat jo käytössä. Kaduilla oli kaupunkialueella nimet ja niitä alettiin muuttaa takaisin suomalaisiksi. Venäjän kieli poistettiin katukilvistä.

Asunnot olivat pieniä. Mitenhän nykyihmiset pärjäisivät sen ajan huoneen tai kahden huoneen asunnoissa. Asukaslukukin oli alueellamme nykyistä huomattavasti pienempi ja muuttoliikettä tapahtui paljon työn perässä. Luulisin, että muuttaminen työn perässä on nykyisin jopa hankalampaa. Mistä sitten johtuukaan vai onko niin, että silloin oli vähemmän vaihtoehtoja.

Kauppa se on joka kannattaa! Liekö sanontaa käytetty jo tuohon aikaan. Vuosisadan alun menestyneet kauppiaat olivat pääasiassa venäläisiä sekatavarakauppiaita. Kaupoissa myytävä tavara haettiin Helsingistä ja olivatpa vauraimmat kauppiaat mukana laivanvarustuksessakin, jolloin tavaraa päästiin tuomaan kauempaa omilla laivoilla. Kauppaa käytiin myös toreilla ja markkinoilla, joista tosin kehittyi vähitellen enemmänkin maalaisten huvittelutilaisuuksia.