"Äiti, ei siun tarvii nyt siivota". Sanoi viisivuotias tytär, kun äitiä ahdisti

Pitkään olen hävennyt tapaani toimia, pitkään olen siitä stressannut, mutta opettelemalla asioita toisin pääsen tavastani eroon. Olen kertonut avoimesti masennuksestani ja suorittajan asenteesta, joka liippaa todella läheltä tätä tekstiä. Tämä on tarina, tositarina siitä kun siivoaminen menee liian monesti muiden asioiden edelle ja pian selän takanta kuuluu hento lapsen ääni, joka sanoo ettei sinun tarvitse nyt siivota. Karu todellisuus iskee vasten kasvoja ja nielaiset kuuluvasti. Se on aivan totta.

Mitään, ei voinut tehdä ensin. Siivoaminen vei aina voiton.

"Äiti, ei siun tarvii nyt siivota". Totetaa viisivuotias tytär selän takana kesken sängyn petaamiseni. Hänellä oli ulkovaatteet päällään, jotka ovat tarkoitettu lumileikkejä varten. Niin, meidän täytyi mennä ulos. Noiden sanojen jälkeen pysähdyin ja totesin että, "olet ihan oikeassa, ei minun tarvitsekkaan. Lähdetään ulos."

Siivoaminen on tullut elämääni mukaan yhtenä ahdistuksenhallintakeinona.

Karu todellisuus on iskenyt vasten kasvoja monesti. En voi tehdä ruokaa ennen, kuin paikat on järjestyksessä ja koti siisti, en voi lähteä ovesta ulos, ennen kuin koti on puhdas. Mitään, ei voinut tehdä ensin. Siivoaminen vei aina voiton.

Minusta siivoaminen on mukavaa ja on ihanaa kun koti on siisti. Minun kroppani tai oikeastaan pääni ei täyty tästä ajatuksesta, kuin ehkä yöksi ja seuraavana päivänä sama rumba alkaa alusta.

Vaikka ei olisi edes siivottavaa. 

Siivoaminen on tullut elämääni mukaan yhtenä ahdistuksenhallintakeinona. Lukemalla selvisi, että se olisi melko yleistä? (Jätän tämän kysymysmerkiksi, jos jollain on enemmän tietoa asiasta.) Pidemmälle mentäessä se lohkaisee ison palan arjesta. Perussiivoamiseni, johon mielestäni kuuluu tiskaus, imurointi, pyykit ja tavarat omille paikoilleen, voi kestää minulla esimerkiksi kolme tuntia, vaikka todellisuudessa tämän tekisi varmasti alle tunnissa tavaramäärääni verratessa.

Haluan, että voin kertoa kuulumisissani enemmän vaikka hyvästä ruuasta, lasten kanssa käydystä keskustelusta tai siitä kun luin mahtavan kirjan sängyssä loikoillen!

Mitä minä sitten siivoan?

Suoristan tavaroita, pyyhin kodin eri nurkkia, suoristan tavaroita hieman lisää, asettelen niitä pöydälle ja mieluiten jos nämä tavarat olisivat tietyissä kohdissa, jotta niitä ei tarvitsisi siirtää uudestaan.

Ja kyllä, nykyään osaan nauraakin tälle asialle. Ja kyllä, kun koti on järjestyksessä tuntuu, että ajatuksetkin ovat järjestyksessä. Pakkoajatuksia ja -toistoja löytyy elämästäni, mutta hiljaa hiipien pääsen vielä balanssiin asian kanssa.

Haluan elää enemmän nykyhetkessä, saada puristavaa tunnetta pois rinnasta ja opetella hallitsemaan itselleni hankalia tilanteita ja tunteita. Haluan, että elämässäni on muutakin, kuin siivoamista. Haluan, että voin kertoa kuulumisissani enemmän vaikka hyvästä ruuasta, lasten kanssa käydystä keskustelusta tai siitä kun luin mahtavan kirjan sängyssä loikoillen!

Enemmän tätä, vähemmän pakonomaista siivoamista. Olen jo ottanut kiinni ajatuksesta ja siihen vielä pääsen. Oli tie sitten kuinka kuoppainen tahansa. Hypin vain mukana!