Whatsapp-aamuja, arjen kellottamista ja täyttöä vaille valmiita lappuja - Se oli elokuu

Huh, huh millainen elokuu! Meitä on asunnossa nyt kaksin kappalein koululaisia, enkä osannut varautua tähän ryöpytykseen selvästikkään niin kuin olin olettanut.

On lippua ja lappua täytettävänä, arjen aikataulusta, ai niin, päiväkodistakin kuopuksen paperit on täyttöä vaille valmiina ja nyt se hoitoreppukin jäi kauniisti naulakkoon. Otetaan tavaksi päivittäin koulun jälkeen läksyjen teko, opetellaan itsenäisiä aamutoimia, kelloa, lukemista, laskemista, ja, ja, ja.

Oma koulu alkoi heti muotinäytösprojektilla, johon on elokuun aikana suunniteltu vaatteet ja sen jälkeen tietenkin toteutettu. Kaksi kappaletta asuja, itse ne mallina esittäen ja lisäksi toimin toisena käsikirjoittajana itse muotinäytöksessä. Sitten vielä muut opinnot ja kielet. Päivittäin ehkä noin 70 kilometriä autolla ajoa ja seuraavana hetkenä kotona. Jalat nostan pöydälle helposti vasta illan suussa. Kavereita tietenkään unohtamatta. Näkeminen ei ole niin helppoa, koska kello menee ihan omia aikojaan (minun mielestäni), mutta puhelimessa on puhuttu niin paljon, että sain jopa käteni kipeäksi.

Joo, kyllä. Elokuuni kuullosti tältä. Löytyykö ruudun takaa muita, joilla lapsi aloitti eka luokan? 

Joukkoon mahtuu myös näitä äidin pieniä huolia. Lähetät whatsapp-ääniviestejä ja ohjaat näiden viestien avulla lasta syömään, pukemaan ja lähtemään ajallaan. Ääniviestillä vastataan, että täytyykö yöpaita ottaa pois ennen päivävaatteita laittaessa? - Oi voi. No ei, mahtavasti nämä whatsapp-aamutkin ovat menneet. Oi mahdoton mikä uusi sana! Iltapäivällä sitten tiirataan kelloa oikeaan aikaan. Mietitään muistaahan hän nyt mennä iltapäiväkerhoon. Whatsapp-iltapäiviä ei olla päästy vielä harrastamaan. Kaikella on aikansa.

Pienin askelin pieni tyttö kasvaa isoksi koululaiseksi ja äiti hermostuneena sitten katsoo tuota kasvua. Ja kyllä, en voi sille mitään, että olen tyyppiä huolehtiva äiti, whatsapp-ääniviestien kanssa. Kohtalontovereita?