Ihan normaali ihminen. Rakastettu ja tärkeä. - Maailman mielenterveyspäivä

Tänään vietetään maailman mielenterveyspäivää. Itselleni mielenterveyteen liittyvät asiat ovat arkipäivää ja oikeastaan ihan tavallisia asioita. En hätkähdä, kun puhutaan mielenterveydestä, enkä pidä ihmistä yhtään sen vähempänä. Olen seurannut sivusta ja olen myös kokenut itse. 

Uudet lukijat voivat lukea tarinani tarkemmin täältä.

Mutta kuinka voinkaan tänä päivänä? 

Voin paremmin, voin kohtalaisesti. Oikeastaan oloni koostuu lähinnä tapahtumista, mutta pääsääntöisesti vuosien takaisiin voin paremmin, koska uskalsin. Hain ja sain apua. Elämäni paras päätös lapsien jälkeen ja päätös joka varmasti on jatkanut matkaani tähän päivään asti. Omistan erilaisen kirjon tiloja ja tunteita. ahdistuksesta, pakko-oireisiin ja -toimintoihin, mutta niihin löydän helpostusta ihan arjen tuomista tapahtumista, kuten koulu ja säännöllinen päivärytmi.

Jatkan matkaani välillä haparoiden ja toisinaan olen täysin varma askelistani.

Sen lisäksi, että sain apua sitä hakemalla, olen erittäin kiitollinen omista läheisistä ja ystävistä. He ovat kuunnelleet, auttaneet, kuunnelleet hieman lisää, auttaneet niin paljon, että tunnen olevani itse vaivaksi ja jälleen kerran kuunnelleet. Aina voin puhua ja aina saan puhua, eikä kukaan näistä häivy takin helma liehuen. Olen heistä erittäin, erittäin kiitollinen.

He jäävät, istuvat, juovat kolmatta kuppia kahvia, kuuntelevat ja keskustelevat. Otatko vielä yhden kupin kahvia?

Ystävät auttavat pitämään ajatukset kasassa ja tuovat hyviä näkökulmia asioihin. Läheiset auttavat arjessa sitä vaatiessa. Vielä suorittaja-minä kytkee ajatukset päälle tilanteen "vaatiessa" ja pitää olevinaan pärjätä yksin.

Vaikka kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin.

Näihin asioihin liittyen ei mielestäni ole mitään pientä asiaa. Mielestäni jokainen mielenterveyteen kytkeytyvä asia on puhumisen arvoinen.

Ihan normaali ihminen. Rakastettu ja tärkeä. Jokainen.