Haaveita ja juhlamekkoja

Haaveillaanko hetki?

Jos tekisin oman malliston se sisältäisi varmasti hameita, mekkoja ja erityisesti hääpukuja. Jokin niissä kiehtoo. Ehkä se, että niihin voi tehdä mielenkiintoisia leikkauksia ja se naisellisuus ja kauneus. Yksinkertaiset, jollain pienellä yksityiskohdalla varustellut mekot ovat mieleeni. Suurin haaveni onkin, että voisin suhrata häämekkojen ihmeellisessä maailmassa.

Se vastuu olisi suuri, mutta kun lopputulokseen oltaisiin tyytyväisiä olisin onnellinen. Tekisin myös kaikkeni, että ne pienetkin asiat ovat juuri niin kuin pitää, siinä sinulle rakkaassa vaatteessa. Haluaisin tehdä vaatteita, joissa tunteet on pelissä. Tavalla tai toisella.

Satiinikoukussa

Sain kesälle projektin, jota itse ehdotin. Sain tehdä kaasolle mekon. Vaikka koulussa päätin että satiiniin en enää koske, koskin kumminkin. Se pirulainen, mutta silti niin kaunis kangas. Viininpunainen, kiiltävä satiinikangas koulussa, näkyi silmissäni vielä viikkojenkin jälkeen. Eikä kovin hyvällä. Silti tartuin tähän tummansiniseen kankaaseen ja jälleen kerran lopussa pohdin, että tähän kankaaseen en enää koske.

Silti mielessä loihtii jo valkoinen satiinikangas, pienellä pitsikoristuksella ja merenneitohelmalla. Kyllä, satiini vie näköjään mennessään.

Motivaatio on suuri

Ihanaa kun pian alkaa koulu ja pääsee käyttämään inspiraatioitaan taas oppimisen kannalta. Kesä on ollut kuuma ja ompelut, tätä tummansinistä mekkoa lukuunottamatta, ovat jääneet vähäiselle. Odotan viileitä ja pimeneviä syysiltoja, jolloin hiki ei valu ohimolla kaiken aikaa.

Siihen asti yritetään nauttia näistä lämpimistä säistä, uida ja nauttia ulkoilmasta. Pian käännytäänkin syksyn puolelle, joka on itselleni se suosikkiksi nousut vuodenaika.