Pieni tyttö löysi muumikankaan - Mitä sitten tapahtui?

Mitä isommat edellä, niin pienemmät perässä.

Löysi pieni tyttö kankaan äidin kangaslaatikosta. Siinä oli muumeja, paljon hienoja kuvia. Tyttö kysyi saako hän pitää sen. Tottakai sai. Alkoi pienen tytön päässä pohdinnat.

Olisiko se nallen peitto vai sittenkin leikkipiknikille viltti? Hei, mutta näistähän tulisi kivoja leluja. Lähti tyttö leikkaamaan muuminkuvia irti yksi kerrallaan. Siskolle, äidille, isille ja mummolle. Kaikille omat. "Tulisipa näistä kivat pehmolelut", tyttö mietti.

Äiti asetti pian ompelukoneen pöydälle, haki laatikosta vanua, neula vierelle ja sakset tytön käteen. Yhdessä tuumin pidettiin pieni ompeluhetki. Tyttö oli innoissaan. Pikkusisko liittyi pian mukaan. Äiti ompeli, lapset täytti ja leikkasivat.

Tuloksena pehmeitä ja rakkaita aarteita. Ihan itse tehtyjä. "Kerron kyllä kaikille, että tein näitä itse ja äidin kanssa!", tyttö huudahti innoissaan ja ylpeänä aikaansaannoksistaan.

Sen jälkeen alkoi leikit, mutta päätettiin pitää yhteinen hetki pehmoleluja tekemällä vielä toistekin.

Valmistamalla rakkaita aarteita ja tuntea jälleen innostusta ja ylpeyttä mitä saikaan aikaan!