Olen kotona

Syyskuu muuttui lokakuuksi ja meillä tytöillä puhalsi uudet tuulet. Muutaman päivän urakan jälkeen saimme yöpyä uudessa ihanassa kodissa, joka oli meille lottovoitto. Isompi, halvempi ja lähellä esikoisen koulua. Voiko parempaa toivoa?

Kyllä voi, kun on oikeasti kotona!

Koti on ihan meidän näköinen. Vanha asuntomme oli myös oikein ihana uusien pintojen kanssa, mutta sieltä puuttui kodin lämpö. Se lämpö löytyy varmasti jollekkin toiselle asukkaalle, ihan varmasti, mutta minua varten se ei tunnetasolla ollut. Kyllä, minusta kodistakin on löydettävä se oma mahtava fiiliksensä.

Silloin tietää olevansa kotona.

Pinnoiltaan hieman rapistunut, vanha talo kun on. Ihanat vanhat patterit, korkea huonekorkeus ja valkoiset ikkunalaudat. Kyllä, se on juuri sitä mitä itse ihannoin kodissa ja sisustuksessa. 

Olen niin kotona.

Inhoan, jos tavarat ovat epäjärjestyksessä. Niinhän ne muutossa on, kunnes tavarat saadaan nätisti omalle paikalleen. Ensimmäisenä iltana uudessa kodissa sain paikalleen jo keittiöntavarat ja vaatteet vaatekaappiin. Tavaraa jäi vielä koko pitkän käytävän verran. Aamulla herätessä sikinsokin olevat tavarat eivät ärsyttäneet. Päätin juoda rauhassa aamukahvin. Kävelin huoneesta toiseen, hymyilin ja ajattelin.

Tämä on niin meidän koti!