Syksyn projektin päätös - Muotinäytös!

Huojentunut olo. Eilen päättyi syksyn vilkas aikakausi koulumme muotinäytökseen, jossa esittelimme tekemiämme asuja ja Kalevala koruja. Toimin muotinäytöksessä vaatteiden tekijänä, käsikirjoittajana luokkakaverini kanssa ja vielä uskalsin astua valokeilaan mallina, esitellen omia vaatteitani, joihin inpiraatio tuli tietenkin Kalevala koruista.

 Ehdottomasti halusin tehdä asut kierrätysmateriaaleista. Minulla oli valittuna kaksi upeaa korua, joihin inpiraatio syttyi heti. Hopeiseen koruun halusin jotain naisellista, kaunista ja rauhallista. Kirkas pronssiseen koruun suunnittelin vihreän asun, joka sopisi niin arkeen, kuin juhlaankin. Kuten tämä valitsemani koru.

Asujen materiaalit olivat kirpputorilta ja Lappeenrannan museolta lahjoitukseksi saatu kangas. Vihreän mekon satiinikolmiot olivat kumminkin ostettava kangaskaupasta värin takia. Mutta käytin kankaan loppuun suunnitellen esimerkiksi siihen satiininauhan korostamaan hiukan vyötäröä.

Tälläisen näytöksen käsikirjoittajana oleminen on aikamoista touhuamista. On otettava selvää, tarkistettava, pysyttävä kärryillä asuista, malleista, koruista ja tekijöistä. Tietenkin kirjoitettava ja pysyttävä loppuun asti perillä asioista. Asuja nähtiin näytöksessä reilut 30 ja jokaisesta oli tiedettävä, haastateltava ja tiedettävä vähän lisää kysymällä koko ajan. Tilanteet voi muuttua, joten silloin käsikirjoituskin muuttuu.

Erilaisia tunteita oli pelissä tätä kirjoittaessa sen hektisyyden takia, mutta ei vitsit siitä tuli hyvä! Luokkakaverini, jonka kanssa tämän yhdessä teimme, kysyi harjoituksissa, että "oliko tämä muka meidän kirjoittama?".

Ja kyllä. Oli se.

Mielenkiintoisin osuus oli ihmisten eteen asteleminen kauniissa kampauksessa ja meikissä. Ne omat asut päällä. Vaikka ensin ajattelin pitäytyä vaan suunnittelijan tittelissä, päätin kumminkin astua ihan itse mallina näissä omissa asuissa. Ja olihan se aika huippua! 

Olen se tyttö, joka otti mieluiten suoraan nelosen ylä-asteen esitelmistä, kuin että olisin käynyt sen esittämässä luokalle. Nyt kumminkaan ei ollut sitä suurta jännitys-stressiä itse esiintymisestä, vaan lähinnä koko kokonaisuudesta. Mutta ei vitsi meillä oli ihan mahtava porukka tätä tekemässä! 

Näytös meni mielestäni enemmän, kuin nappiin ja voi vain hymyillä!