Kokemuksia kesäkanalasta

Juhannuksen aikoihin meille muutti kukko sekä neljä kanaa. Kanat olivat ostettaessa juuri munintaikään päässeitä, kukko myös nuori - vielä kiekumistaan harjoitteleva yksilö. Maatiaisrotu oli meille mieluinen: komeita yksilöitä sekä viileämpääkin keliä hyvin sietäviä. Ostettavat yksilöt löysimme Munanetin kautta. Samaisen sivuston kautta sekä facebookin samannimisestä ryhmästä saimme myös hyvää tietoa kanaharrastuksesta: ruokinnasta, tarhasta ja hoidosta ylipäätään.

Lapsuudessani meillä on ollut kanoja, mutta muistikuvaa minulla ei juuri hoidosta ollut. Oli siis syytä päivittää hyvinkin syvällisesti, mistä oikein on kyse - ennen kuin hoidokkeja hankittiin. Esimerkiksi ensi alkuun en tiennyt että kanaharrastajan tulee rekisteröityä sekä pitopaikka / tila ilmoittaa paikalliseen maataloustoimistoon.

Keke-kukko

Halusimme laumaan kukon, ehdottomasti, kiekumaan perinteiseen maalaishenkeen. Kukko onkin komea aapiskukkomainen ilmestys. Keke-nimeltään. Keke kiekuu usemman kerran päivässä, aamusta kiekaisee kuuden aikoja ensimmäisen kerran. Ei kuitenkaan häiritsevästi meitä herättele, sillä talon seinät sopivasti vaimentaa kieuntaa.

Ensimmäisen munan saimme noin viikon päästä kanojen meille muutosta. Tuo yksi kana tuotti 4-6 munaa viikossa. Pikkuhiljaa muutkin kanat saivat munintavaihteen päälle ja nykyään munaa tulekin oikeastaan lähes poikkeuksetta sen 4 kappaletta päivässä. Eli syötävää riittää hyvin omiksi tarpeiksi tälle meidän kuusihenkiselle perheelle.

Lähiruokaa parhaimmillaan! Mahtavaa! Munat maistuvat todella hyville. Maku on selkeästi parempi verrattuna aiemmin kaupasta kannettuihin. Keltuaiset kirkkaita, hyvin vaahtoutuvia vatkatessa. Nyt ei munaa tarvitsekaan kaupasta ostella.

Plop-plop, munaa pukkaa!

Talveksi emme raaski kanoista luopua. Tavoitteena onkin rakentaa laumalle tyhjillään olleeseen navettaan jonkinmoinen lämmin tila, jotta hyvin alkanut munatehdas voi jatkaa toimintaansa. Nyt tarha on rakennettu ulos navetan kylkeen niin että kanat pääsevät kipuamaan navettaan rakennettuun munintatilaan ja suojaan tuuletusräppänästä. 

Kanatarhassa
Orrella yhdessä

Irrallaan emme ole kanoja ja kukkoa pihassa ainakaan vielä tänä kesänä pitäneet, sillä perheeseemme kuuluu niin innokas (kohta kaksivuotias) lapinkoira, jonka leikkiin emme halua kotkottajien joutuvan....

Kanoista ja kukosta on ollut iso ilo meille kaikille. Niiden elämää on koukuttava seurata. Se on jokseenkin rauhoittavaa puuhaa: katsella kuopsutusta ja lauman liikehdintää, ruokailua. Ruoaksi on tarjoiltu pääasiassa jyviä, munintarehua, ruoantähteitä, heinäkasveja, munankuoria pienenä silppuna sekä juomaksi vettä. Niin ja soraa, palan painikkeeksi.

Ensimmäisen kesän perusteella voinee sanoa, että koukussa ollaan tähän harrastukseen! Suosittelen lämpimästi muillekin. Ensi kesäksi voisi ehkä haaveilla jo tipusiakin.........

:) Niina