AQUÍ ESTAMOS!!

Huh, täällä ollaan! Väsyneenä mutta onnellisena. Eilinen päivä meni kokonaan reissatessa, ja illalla oli kaks aikalailla kaikkensa antanutta suomityttöä perillä kohteessa. Me asutaan Karoliinan kanssa tällä hetkellä Villaviciosa de Odónissa, jossa meidän kampuskin sijaitsee. Tää alue on öbaut 20km päässä keskustasta, nättiä esikaupunkialuetta täynnä kartanon kokoisia omakotitaloja. Alustavasti asutaan vaan eka viikko täällä, mut todennäkösesti jäädään pidemmäksi aikaa. Nyt menee aikaa päästä kunnolla sisälle tähän kouluun ja saada yliopistoarki pyörimään. Sen lisäks pitäisi aika pian hoidella puhelinliittymiä ja Kelan juttuja, eli kämpän etsinnät saa hetken odottaa.

Tältä näytti lähtötilanne lauantaina Suomessa. Tämän neidin elämä ahdettuna reilu 50 kiloon. Punnitsin laukut kotona, ja molemmat näytti alle 23kg, mikä lufthansalla on rajana. Kentällä laukkuja dropatessa toinen painoikin 26kg...hups. Virkailijaneiti tokaisi vaan että tuskin kukaan nainen saa koko elämäänsä ahdettua 23 kiloon, ja päästi läpi :) Näitä kiloja tuli eilen myös kirjaimellisesti KANNETTUA ympäri metroja ja asemien portaita, ja nyt mulla roikkuu kaks nuudelia käsien tilalla.

Tän näkönen talo meitä oli eilen vastassa, ja multa taisi tippua leuka polviin kun päästiin sisälle. Kyseisessä mökissä on 300-400 neliötä helposti, ja sisältä se on kuin kartano. Tällä alueella kaikki talot on kuin pieniä linnoja. Tässä talossa omistajat asuu alakerrassa, ja yläkerrasta he vuokraavat makkareita omine kylpyhuoneineen esim. opiskelijoille. Mun ja Karon huoneet on vierekkäin, ja kuvassa näkyvä partsi on meidän yhteinen.

On kyllä pää ihan pyörällä kaikesta, ja tulee varmaan olemaan vielä jonkun aikaa. Suomessa tykitettiin töitä lähtöpäivään asti naurettavan lyhyillä yöunilla, ja nyt alkoi heti yliopistoelämä pyörimään. No ainakin pääsee heti arkirytmiin kiinni ja saa ton espanjan rullaamaan pikkuhiljaa. Meidän vuokraemännän puheesta ymmärrän kaiken, ja tänään koululla infotilaisuudestakin meni perille aika paljon. Skarppina pitää kuitenkin olla koko ajan ja ihan kaikkea en kerkee ymmärtämään, varsinkin jos joku puhuu tosi nopeesti. Mut ihan hyvin ekaksi päiväkis kuitenkin! Huomenna alkaa luennot ihan normaalisti lukkarin mukaan, saa nähdä miten sit käy.

Vaikka tällasen ison elämänmuutoksen alkuvaihe onkin tosi rankkaa ja vasyttävää, ni on se samalla älyttömän siistiä! Kuukauden päästä kaiken näkee jo ihan eri valossa, kun nyt tulee vaan uutta ja uutta koko ajan. Tähän asti on tosi hyvät fiilikset kaikesta. Univelka painaa kovaa päälle, mut kyllä se tästä tasottuu. Koulun pihalla on vesiputous ja suihkulähteitä, ja kotikadulta löytyy palmuja. Alkaa pikkuhiljaa kuulostaa mun elämältä tämä ;) Ja ai että ku aurinko tuntuu hyvältä!