Círculo de Bellas Artes

Perjantai-iltana istuin kahden saksalaisen kanssa keskustassa Círculo de Bellas Artesin kattoterassilla valkkarilasi kädessä, ihailin auringonlaskua sen lasin läpi ja mietin mun elämää. Rakkaat Suomesta kyselee paljon kuulumisia ja " mitä kuuluu" on se yleisin ja vaikein kysymys, johon ei välillä millään haluisi vastata. Miksi? Koska vastaukseen " hyvää kuuluu" sisältyy niin hirveesti asioita ja se koko arjen ja mielen vuoristorata, ja sitä kaikkea ei yheltä istumalta edes pysty selittämään. Välillä en itekään tiedä, mitä mulle kuuluu. Pääosin kuuluu kuitenki hyvää :) Oon nyt vihdoin rauhottunu (ainaki hetkeksi) kaiken elämästä hösäämisen keskellä. Haluun edelleen lähteä vaihtoon Brasiliaan, asua Venezuelassa, viettää aikaa Kuubassa ja joogata Balin viidakoissa, mut kaiken sen aika ei ole nyt. Nyt olen Madridissa, mun rakkausmaan pääkaupungissa ja mulla on kaikki hyvin.

Aina välillä keskustelin espanjaksi kavereiden kanssa, mut välillä unohduin tuijottamaan maailmaa sen valkkarilasin läpi kuunnellen samalla heidän puhettaan saksaksi. Ennen saksa kuulosti rumalta mun korvaan, mut nykyään oon alkanu tykkäämään siitä. Lasin läpi kaikki oli ylösalasin, ja se huvitti itteäni ku mietin mun elämää ja elämänfilosofiaa verratuna monien suomikavereiden elämään ja ajattelumaailmaan. Oon jollain tavalla aina ollu vähä vinksahtanu mun tavotteiden ja haluamisteni kanssa, ja kierolla tavalla nautin siitä hirveesti :D Eihän sitä nyt millään malta tyytyä "normaaliin", ku kaiken voi tehdä ihan päinvastoin ja potenssiin kymmenen. En tiedä johtuko viinistä, mut tuli vaan ihan superfiilis kaikesta! Vaikka mulla ei ole kunnolla juuria mihinkään eikä varsinaista asettunutta elämää missään, ni silti tuntuu hyvältä. Mulle sopii juurettomuus ja sitoutumattomuus nyt paremmin ku asettuminen ja rutiininen arki, vaikka se välillä vähä raastakin hermoja ku ei tiedä missä on hyvä. Ku kaikkialla on hyvä :)

Tajusin myös sen asian, että nyt ei ole se aika ku mun pitää stressata töistä. Toki mulla on rajalliset säästöt ja opiskelijan pitää pärjätä sillä mitä on, mut nyt mun ei välttämättä tarvi tienata koko ajan ja ajaa itteäni loppuun. Oon tehny töitä yläasteelta asti, että oon saanu maksettua milloin ratsastustunnit, millon junamatkat kotiin viikonlopuksi, millon autokoulun tai vanhojentanssimekon. Nyt on ihan ok  "vaan" opiskella. Eräs ystävä kyseli yks päivä, oonko saanu levättyä täällä hurjan kesän ja syksyn jälkee. Rupes ihan naurattaa ku tajusin, et täällä oon vihdoin pystyny ottamaa rennosti ekan kerran yli puoleen vuoteen. Rahan eteen pitää hikoilla ja unelmien eteen paiskia hommia, mut välillä pitää järjestää elämään aikaa ihan vaan olemiselle, ja kaikesta jo saavutetusta nauttimiselle. Joku sano joskus, että elämä on hetkien keräämistä. Perjantaina se valkkarilasi kädessä tuli kyllä kerättyä aikamoinen hetki. Ehkä oon nyt vihdoin päässy sellaseen pisteeseen omassa elämässä, että voin hetkeksi pysähtyä :)

Näissä tunnelmissa leijuin siis keskustassa sijaitsevan taidegallerian Círculo de Bellas Artesin kattoterassilla, joka sijaitsee  Calle Gran Vían loppupään lähettyvillä ( Calle de Alcalá 42). Kattoterassille pääsystä pitää maksaa 4e, mut kyllä sen noista näköaloista ja hengailupaikoista maksaa :) Me mentiin joskus klo 17 jälkeen perjantai-iltana, ja hissiin sai hetken jonottaa. Hyvällä säällä riittää porukkaa, mut hyvin sinne mahtui istumaan. Lasi valkkaria maksoi 4e ja cerveza jotain sen alle. Yllä olevassa kuvassa näkyy vasta yks osa terassia, eli ihan hyvän kokonen paikka toi on. Kesäiltasin varmasti ihan ykkösmesta!

                                 Koristeellinen vaalea rakennus keskellä Ayuntamiento de Madrid (kaupungintalo)

Viimeaikaset tapahtumat on surun ja maailmaan pettymisen lisäksi pistäny taas arvostamaan tätä kaikkea pikkusen enemmän. Kyllä se kävi pari kertaa mielessä, että Pariisin sijasta sama kauheus olis voinut käydä missä tahansa muussa Euroopan suurkaupungissa, vaikka täällä. Mitään ei pidä itsestäänselvyytenä, ja taas tiedostaa entistä kirkkaammin kaiken sen, mikä on hyvin. Tänäänkin kampukselta lähtiessäni tunsin suurta kiitollisuutta että saan kävellä ulos noin upeesta koulusta, ja että keskellä marraskuista maanantaita saan hymyillä kohti kirkasta aurinkoa. Loppujen lopuksi kaiken pahan keskeltä jostain löytyy aina valoa :)

Hyviä ajatuksia ja aurinkoenergiaa just SULLE<3