Coastal Spanish Institute

Olen monta kertaa maininnut, että olin puoltoista vuotta sitten keväällä kuukauden mittaisella aikuisten kielimatkalla Costa Ricassa. Vietin silloin ensimmäistä välivuottani lukion jälkeen, ja tulevaisuuden suunnitelmat meni kokonaan uusiksi. Janosin kunnon irtiottoa ja etäisyyttä suomielämään ja niimpä varasin kielimatkan Costa Ricaan. Olin jo lukion aikana selaillut Speakfunin nettisivuja monet kerrat, ja kaikista Keski-Amerikan kohteista just Costa Rica tuntu oikeelta paikalta. Niimpä lähdin pitkän ja pimeän suomitalven jälkeen yksin kohti aurinkoa ja jotain, mikä on vaikuttanut merkittävästi jopa siihen, missä tänä päivänä asun ja opiskelen :)

Kielikoulu nimeltä Coastal Spanish Institute eli CSI sijaitsee Costa Ricassa Tyynenmeren puolella Tamarindon keskustassa, muutaman metrin päässä upeasta rannasta. Koulu on muihin Tamarindon kielikouluihin nähden melko pieni, mut sitäkin viihtyisämpi ja kotoisampi (ja tietääkseni edullisempi). Suoraan koulun edessä tosiaan avautuu surffareidenkin suosima ranta, ja toisella puolella puolestaan Tamarindon keskustan vilkkain katu täynnä vaateliikkeitä ja ravintoloita.

Oli maailman siisteintä matkustaa yksin toiselle puolelle palloa. Lensin siis Helsinki - Pariisi - New York - San José, ja välilaskuineen koko matkaan kului kevyet 22 tuntia. Olin ensimmäisen yöni pääkaupungissa San Joséssa. Alunperin meinasin varata kielimatkan juurikin San Josén kielikouluun tanssituntien mahdollisuuden takia, mut lopulta rantakohde vei voiton. Lentokentällä minua odotti leveähymyinen costaricalaisnainen, jonka kotihostellissa nukuin ensimmäisen yöni. Perillä ensimmäisessä majapaikassani olin siis myöhään illalla paikallista aikaa, eli kaikkialla oli säkkipimeää. Muistan vain naisen lempeän äänen hänen puhuessaan espanjaa, maasturin pomppimassa huonokuntoisilla teillä ja sen maagisen "viidakkosaundin", jonka äänimaailmaan nukahdin. Aamulla heräsin valoon ja lämpöön. Mulle tarjottiin runsas aamupala costaricalaisittain: lautasellinen tuoreita hedelmiä, munakasta ja papuja. Sain sönkötettyä pari lausetta espanjaa sille lämminsydämiselle pariskunnalle, jonka luokse olin tullut. Heillä oli kaunis talo keskellä luontoa, sitä ihailin. Ihailin myös sitä ällistyttävää onnen ja ilon määrää, mitä tästä pariskunnasta huokui. Tunsin oloni jotenkin tosi etuoikeutetuksi ollessani heidän luonaan.

San Josésta matka jatkui kohti länsirannikkoa ja Tamarindoa. Viiden tunnin bussimatkan jälkeen menin suoraan kielikoululle, jossa mulle tehtiin välittömästi suullinen tasokoe. Sen jälkeen mut ohjattiin eräälle jo alkaneelle tunnille, jossa oli mun lisäksi kaks muuta. Opetus täs koulussa on täysin espanjaksi, mitä nyt joskus yritetään selitettää jokin asia myös englanniksi, jos se ei muuten mene perille. Opettajat ei kuitenkaan puhu kovin hyvää englantia, eli espanjalla on pärjättävä. Yllättävän hyvin sitä kuitenkin ymmärtää, kun esimerkit on selkeitä ja puhutaan hitaaaasti :D Päivät kuluivat siis puoliksi koulussa, puoliksi rannalla. Ylläolevien kuvien maisemat oli suoraan koulun edessä.

Mulla oli peruskurssi, eli opetusta oli muistaakseni 3,5h päivässä viitenä päivänä viikossa. Tunnit oli vuoroviikoin joko aamulla (klo8-12) tai iltapäivällä (klo13-17). Intensiivikurssilaisilla puolestaan oli tunteja sekä aamulla että iltapäivällä. Opetus tapahtui pienryhmissä, eli joka tunnilla oli max. 3 henkilöä. Ryhmät katottiin uusiksi joka maanantai sen mukaan, miten kukakin oli edellisen viikon aikana kehittynyt. Toisilla sama ryhmä saatto pysyä monta viikkoa, mikäli kaikki eteni samaa vauhtia. Mulla taas ryhmä vaihtui joka viikko, ja kolmantena viikkona mulla oli pelkkiä yksityistunteja, koska kukaan muu ei sillä hetkellä ollu just tismalleen samalla tasolla. Mun kanssa ei laitettu siis minua kieliopinnoissa selvästi pidemällä olevia, koska se olisi heille liian helppoa, mut ei toisaalta niitäkään joille olisi liian vaikeaa olla samalla tunnilla. Jokainen sai just omaa kehittymistä vastaavaa opetusta, mikä toimi mun mielestä tosi hyvin. Tunneilla puhuttiin tosi paljon, eli ei ollut pelkästään kirjottamista ja taululle tuijottelua. Koululta saatiin kirjat, jotka oli myös täysin espanjaksi. Spontaani puhuminen helpottu mulla paljon, ja yks päivä huomasin jopa puhuvani eräällä tunnilla verotuksen eroista Suomessa ja Costa Ricassa :D Koulussa sain siis loistaa, hostperheeni äidin puheesta en sen sijaan ymmärtänyt sanaakaan.

Asuin siis paikallisessa perheessä koko kuukauden, ja tää olikin kaikista yleisin asumismuoto. En suinkaan asunut Tamarindossa keskellä turismia ja hälinää, vaan maaseudulla Santa Rosassa. Paikassa, jossa ei ole katuvaloja, teissä on isoja REIKIÄ, kukaan ei puhu englantia, ja eläimet kanoista hevosiin juoksevat teillä vapaana. Koululta toimi bussikuljetus Santa Rosaan aamuin illoin, sillä siellä asui lukuisia kielikoululaisia monissa perheissä. Oli jännä nähdä, miten erilaisten ihmisten kanssa sitä tuli opiskeltua. Oli toki parikymppisiä seikkailijanuoria, mutta myös yli kolmekymppisiä elämäänsä uusia tuulia hakevia, ja jopa eräs 60-vuotias herrasmies kehittämässä harrastustaan, espanjankieltä, paremmaksi. Joku oli viikon, joku kolme kuukautta. Joku Saksasta, joku Texasista.

Koulu järkkäsi joka viikko jotain pientä kivaa aktiviteettia tuntien välille. Oli kokkaustuntia, salsaa, joogaa ym. Ensimmäisen päivän jälkeen vietettiin happy houria koulun alakerran ravintolabaarissa, koulun piikkiin tietty ;) CSI:ssä on mahdollista ottaa myös surffitunteja, ja pari opiskelijaa olikin yhdistelmäkurssilla, johon kuului kiinteästi surffausopetusta espanjantuntien lisäksi. Meidän opettajat oli ihan mahtavia! Niin lämminsydämisiä ja iloisia, niinkuin ticot (costaricalaiset) yleensäkin. Sain kuulla monta kertaa, että äännän kuin mannerespanjalainen, mut puhun yhtä nopeesti kuin kuubalainen. Jahas :D Kahden lattarireissun jälkeen piti taas hetki kuunnella mannerespanjaa, että siihen tottui. Kaiken kaikkiaan en keksi mitään huonoa sanottavaa CSI:stä enkä Speakfunin järjestelyistä, joihin kuului koulun lisäksi myös majoitus joko koulun asuntolassa tai paikallisessa perheessä keskellä maalaismaisemaa, sekä kuljetukset lentokentälle ja takaisin. Jos menisin uudestaan, olisin vähintään kaks kuukautta ja vaihtaisin kaupunkia (tai maata) puolessa välissä :) Speakfun järjestää kielimatkoja lattarimaista myös Kuubaan ja Meksikoon, sekä Etelä-Amerikasta Kolumbiaan, Chileen ja Argentiinaan. Paikkoja joihin lähteä lukemaan espanjaa, on siis monia. Suosittelen lämpimästi!

Speakfunin sivuille pääsee tästä!