CUBA PART 1

Ennen kun avaan sen enempää blogin nimeä ja kaikkea sen takana, haluan palata puol vuotta ajassa taaksepäin ja karibian aurinkoon. Olin koko tammikuun Kuubassa tanssimassa, parantamassa kielitaitoa ja ottamassa etäisyyttä sen hetkiseen suomielämään ja "suomiminään". Kuuba oli ollut mun reissulistalla niin kauan kun muistan, ja kun vuosi ja 4 kuukautta sitten kotiuduin Costa Rican kielimatkalta päätin, etten enää kärvistele yhtäkään talvea kokonaan Suomessa. Tässä siis ensimmäinen osa kaikesta siitä, mitä sain irti tuosta latinokulttuurista ja miltä se mun silmin näytti :)

Kuuba! Jo pelkkä maan nimi saa huokailemaan ja aiheuttaa kylmiä väreitä. Niin paljon vahvoja ja ristiriitaisia tunteita ja suuria ajatuksia liikku mun päässä kun kyseisellä saarella lomailin.  Jotkut saa deja-vu fiiliksiä paikoista, joissa ei ole koskaan käynyt. Mulla oli usein hullu tunne, et ihan kun joku näyttäisi mulle pätkiä mun entisestä elämästä! Monet asiat tuntu niin vierailta ja tutuilta samaan aikaan, ettei itsekään tienny, miten niihin pitäis suhtautua (enkä taida tietää vieläkään). Mun on edelleen vaikee jäsennellä kaikkia ajatuksia mitenkään järkevästi, mut päällimmäisenä jäi fiilis, että haluan lisää. Kaiken sen jälkeen Suomeen palaaminen tuntuki erityisen raskaalta, mut palataas ensin itse reissuun. Tiesin paljon asioita Kuubasta, mut rehellisesti sanottuna mulla ei ollut hajuakaan, mihin olin menossa...

Värikkääksi maalattuja vanhoja autoja Havannan kaduilla, rommia ja isoja sikareita. Varaderon valkoiset rannat ja vaalean turkoosi meri. Kuubasta saa varsin paratiisimaisen vaikutelman matkakuvastoja ja lomaesitteitä ihailemalla eikä ihme, onhan kyseinen saari varsin eksoottinen ja upea suomalaisen silmin. Kiillotetun julkisivun alta löytyy kuitenki PALJON muuta, mikä monilta pakettimatkoja ja all inclusive- hotelleja suosivilta turisteilta jää kokematta. Itse käppäilin myös perus suomituristin kengissä, mut onnekseni pääsin näkemään myös sitä ”oikeaa” Kuubaa.

Kuuba tuoksuu jännältä. Sen huomasi heti ku nousi ulos koneesta. Espanja tuoksuu makealta, mut Kuuballa on vahvempi tuoksu. Se on siis ensimmäinen asia mitä muistan havainneeni. Ja muistan sen tuoksun edelleen. Toinen vahva havainto oli ensimmäisen illan pienimuotoinen shokki, kun nousin taxista pimeälle kadulle keskelle Vanhaa Havannaa. Kaikkialla oli pimeää, likaista ja rumaa. Olin ajatellut, että Costa Rican jälkeen Kuuba on ihan piece of cake, mutta toisin kävi. Multa vedettiin niin sanotusti matto alta monen asian kohalla. Tästä alkushokista lähti isot pyörät pyörimään, joiden vaikutuksen huomasin vasta paljon myöhemmin.

Jos uskaltautuu Havannan pienemmille kaduille pois kunnostettujen turistikatujen hälinästä, on köyhyys todella läsnä. Rähjääntyneet talot näyttävät ylhäältä päin siltä, kuin ne olisi poltettu joskus. Havannassa huonokuntoisia taloja suorastaan murenee maan tasalle säännöllisesti. Kaikkialla on likaista ja tiet huonossa kunnossa. Jonkun kodin ovena toimii rautakehikko ja aliravitut ja sairaat koirat tallustavat ihmisten seassa. Jopa turistialueiden yleiset vessat ovat monille järkytys, josta voikin päätellä miltä monien paikallisten omat "vessat" näyttävät. Hygieenisyys ylipäätään loistaa poissaolollaan monissa paikoissa. Kuubalaiset hedelmätorit rikkovat about kaikkia elintarvikkeisiin ja niiden myyntiin liittyviä lakeja ja säädöksiä Suomessa.

Tietämättömiltä turisteilta vedätetään triplahintoja niin hedelmistä, vesipulloista kun bicitakseistakin, eikä kahden eri valuutan olemassaolo helpota asiaa yhtään. Paikallinen asiakaspalvelu ei päätä huimaa ja asiat järjestyvät kuubalaisittain hitaasti, mikäli järjestyvät ollenkaan. Harvat paikalliset puhuvat sujuvaa englantia, joten espanjan kielen taidosta on iso apu.

Ihan niinkuin muissakin köyhissä maissa, myös Kuubassa esiintyy ryöstöjä ja väkivaltaa ja tiettyjä alueita kannattaa välttää yksin pimeällä. Turismi on kuitenkin maan tärkeimpiä tulolähteitä ja virkavalta (kovasta flirttailusta huolimatta) pitää matkailijoiden selustaa. Esimerkkinä tästä eräs ilta, kun kiertelimme Havannan katuja kuubalaisten (mieshenkilöiden) kanssa ja poliisi tuli tarkistamaan poikien henkkarit. Kun kyseisiltä henkilöiltä ei löytynyt rikosrekisteriä ym, päästettiin meidät jatkamaan matkaa. Mulla ei kertaakaan ollu turvaton fiilis tuolla, vaikka joskus yksin liikuinkin, ja vaikka jokainen vastaantuleva mieshenkilö kuubalaiseen tapaan olisikin ollut halukas liittymään seuraan. Ihan niin kuin kaikkialla muuallakin, rahat piilossa ja järki päässä pärjää jo pitkälle :)