Es la vida

Kolmatta viikkoa eletään täällä Madridissa :) Tuntuu siltä ku täällä olis oltu jo pari kuukautta, ku niin kauheesti on kerenny tapahtumaan sekä opiskelun saralla, että koulun ulkopuolella.

Olin sopinut meille asuntonäytön puhelimitse eräälle torstaille puoli kahdeksi (dos y media). Istun koulumme student servicessä, kun välittäjä soittaa mulle että missä olette? Hän oli luullut että sovimme näytön puoli yhdeksi (doce y media). Pahoittelen väärinkäsitystä ja ryntäämme Karon kanssa kampuksen läpi kohti bussipysäkkiä, kun kiukkuinen välittäjä soittaa uudelleen ja siirtääkin näyttöä tunnilla. Vale. Tunnin päästä seisomme Supercor-nimisen ruokakaupan edessä, missä sovimme tapaavamme. Välittäjä ajaa autolla ohi 20 minuuttia myöhässä ja nappaa meidät kyytiin keskellä ruuhkaa. No lopulta näämme kaksi kämppäehdokasta, kivoja molemmat, mut turhan suuria ja "hienoja" meidän käyttöön.

Mun pitäisi saada koululta oppilaskortti sekä salikortti. On pitänyt saada kahden viikon ajan. "Ehkä ensi viikolla" on aina vastauksena. Oppilaskortilla pitäisi syöttää luokan seinillä oleviin koneisiin oma "koodi", jolla todistaa olevansa paikalla. Salikortilla taas saisi kamat pukkariin lukkojen taakse, nyt niitä pitää kannella mukana. Se on lisäksi ilmanen kaikille liikunta-alan opiskelijoille. Julkisen liikenteen matkakorteista on tällä hetkellä turha haaveilla, koska ne on nyt puoleen hintaan ja koko kaupunki jonottaa niitä. Nettisivut on tukossa ja konkreettiselle matkakorttikioskille kilometrien jonot. Onneksi kouluun on meiltä vaan parin kilsan matka, mikä menee helposti kävellen. Nää kaikki kolme korttia on siis edelleen to do-listalla.

Ollaan Karon kanssa molemmat oltu tosi uupuneita muutama päivä. Sain tänään tehtyä ekaa kertaa viiteen päivään mitään koulun eteen, ja sekin vaati aikamoista ponnistelua. Nää ekat viikot on ollu jatkuvaa suorittamista, asioiden selvittelyä ja hoitamista ja tilanteista selviytymistä. Koulujuttujen lisäksi on ollu hoidettavana monta normaalielämään liittyvää asiaa, jotka vie yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Taisin viime viikolla saadan pienen yliannostuksen kaikkea, ja oli pakko jarruttaa hetkeksi menoa. Nyt oon nukkunu melkeen kellonympäri ja viihtyny pari päivää vaakatasossa. Mieli ja kroppa oli ihan loppu. Tänään sain jo itestäni irti sen verran, että jaksoin päntätä muutaman tunnin hermoston rakennetta ja toimintaa. Meillä on kaikki koulumatsku netissä, eli mulla on aina yhdellä välisivulla auki koulumatsku, toisella sanakirja.org ja kolmannella wikipedia, mistä luen suomeksi käsiteltävää aihetta, mikäli en heti ymmärrä sitä espanjaksi. Saa siis tehdä tuplaten hommia kuin muut, mut sitä tää opiskelu nyt vaan ulkomaalaisena on. Saanpahan kuitenkin opiskella mielenkiintosia asioita kielellä, jota rakastan.

Sitä saattaa luulla, että ulkomaille on helppoa lähteä opiskelemaan yksityiseen yliopistoon. Sen kun vaan maksaa ittensä sisään ja lähtee viettämään monivuotista vaihtarielämää. Ikävä tuottaa pettymys, mut todellisuus on aivan toinen :D Toki pääsykokeet on erilaiset ja sisäänpääsyprosentti suurempi kuin suomalaisiin yliopistoihin, mut esim. mun pääsykokeet tänne oli elämäni vaikeimmat kokeet ikinä. Lisäksi tein koko kesän kolmea työtä, kun muut biletti ja mökkeili. Se työ mikä toisilla on edessä ennen pääsykokeita Suomen ilmaisiin korkeakouluihin, oli mun tehtävä muilla tavoin vähintään yhtä kovalla panoksella. Tää kaikki vaatii yllättävän paljon sellasta, mitä ei ehkä ulkopuolelle nää. Mikäli siis bileidentäyteinen vaihtarielämä kiinnostaa, en suosittele lukemaan koko tutkintoa ulkomailla. Not just gonna happen. Mut kyllä tää kuitenki antaa takasin yhtä paljo kun ottaa. Tänään kun tuskailtiin molemmat omia opiskelujuttujamme, sanoin Karolle, että kun me tästä laitoksesta joskus valmistutaan, meistä on ihan mihin tahansa :D

Ei tää helppoa ole, mut siistiä kyllä :) Huomenna takas kouluun uudella energialla!