Espanja vs Suomi

Tasan kuukausi maahanmuuttajaelämää takana! Tässä yleisiä havaintoja paikallisesta elämästä, mitä oon viimisten neljän viikon aikana huomannut. Tältä siis näyttää mun silmin uusi kotimaa edelliseen verrattuna :)

- Täällä taloja ei oo rakennettu kylmiä ilmoja varten, eli varsinaista lämmitystä ei ole ollenkaan. Mulla on nukkuessa termopeiton lisäksi paksu viltti, villasukat ja kollarit jalassa, koska muuten ei pärjäisi. Joka huoneessa on pieni patteri, mut siinä se sitte onkin :D Kun iltapäivällä tulee ulkoota sisälle taloon, saatta ulkona olla lämpösempi kuin sisällä. Ja sit jengi ihmettelee, miten suomityttöjä voi paleltaa Espanjassa....

-Lukio kestää täällä kuulemma 2v jonka jälkeen yleensä jatketaan suoraan korkeakouluun ilman välivuosia. Mun luokalla suurin osa oppilaista on 17-18 vuotiaita, ja sen kyllä huomaa. Jengin motivaatio opiskella ei ehkä ole ihan niin kovaa kuin voisin kuvitella, että Suomen yliopistoissa on. Kuitenki meidänkin luokalla on pari todella fiksua ja motivoitunutta tyyppiä. Myös paikallisten ekaa yliopistovuotta opiskelevien ajatusmaailma on usein melko "lapsellinen", koska harva on matkustanut, tehnyt kunnolla töitä tai asunut yksin saatika elättänyt itseään.

-Täällä on normaalia, että nuoret asuu kotona vanhempien kanssa 25-vuotiaiksi asti tai jopa pidempään. Kun kerroin jollekin, että muutin asumaan yksin ulkopaikkakunnalle 16-vuotiaana, oli se aika shokki :D

-Opiskeluaikana ei tehdä töitä. Suomessa on ihan normaalia, että opintojen ohella tehdään jopa 15-20h töitä viikossa, täällä se ei tule kuuloonkaan. Ainakin yksityisessä yliopistossa opiskelevat nuoret käytännössä vaan opiskelevat ja bilettävät (toki on varmasti poikkeuksia). Täällä on ilmeisesti tapana säästää lasten opintoihin monia vuosia, ja kun he sitten opiskelevat, he elävät näillä säästörahoilla. Toki siinä säästää jo paljon, kun asutaan pitkään kotona.

-Täällä sana sosiaalisuus on saanu ihan uuden merkityksen. Busseissa tai metroissa ei koskaan näe sitä Suomessa yleistä kaikki-lukee-uutisia-hiljaa-omasta-tabletista- ilmiötä, vaan useimmiten puheensorinalta ja naurulta ei meinaa kuulla omia ajatuksiaan. Puhelimeen puhutaan usein ja kovaan ääneen, ja naapurit ravaa kylässä harva se päivä. Ihmiset ei mene töistä kotiin, vaan ulos istumaan iltaa kahvin tai kaljan ja tapasten äärelle, ja näkemään muita ihmisiä. Suomalaiseksi sosiaalisena tyyppinä sitä välillä ihmettelee, et miten hitossa näillä riittää tota juttua! Siis kun se ei vaan lopu :D

-Siesta on läsnä kaikkialla, paitsi Madridin keskustassa. Yleensä siinä 2-3 aikoihin kaupat menee kiinni, ja aukeaa uudestaan 5-6 aikoihin. Ravintoloista saa iltaisin ruokaa yleensä vasta kello 20 jälkeen, koska yleinen illallisaika on vasta 21-22 paikkeilla. Lapset on mukana menossa myöhään iltaan asti.

- Täällä ei tunnetusti ole olemassa tummaa leipää, vaan kaikki on valkoistakin valkoisempaa pullahötöä. Jotain siemenleipiä kyllä löytyy, mut nekin on aika vehnävoittoisia. Kaupoissa on tosi vähän karkkia, mut kaikenmaailman pullavariaatioita sitäkin enemmän. Multa on muutaman kerran tippunut leuka maahan, kun kesken pitkiä luentoja meidän luokkalaiset (huom. liikunta-alan opiskelijat) on kaivanu reenikasseistaan keksipaketteja ja lumenvalkosia kolmioleipiä. Ihan oikeesti?? Täällä on ainaki yleisesti ottaen hieman eri käsitys terveellisestä ruuasta kuin Suomessa. Ehkä fitness-buumi ei oo vielä iskeny tänne niin kovaa kuin Pohjoismaihin.

-Ihmiset on tosiaan supersosiaalisia verrattuna suomikansaan, mut myös spontaaneja ja hetkessä eläjiä mitä tulee treffien ja tapaamisien sopimiseen. Jos Suomessa sovit jonkun kanssa, että menette ulos syömään torstaina klo 20 niin se on sovittu juttu, joka pitää. Not gonna happen in this place. Jos sovit kyseisen jutun paikallisen kanssa, pitää sun vielä torstaina puoli kasilta soittaa ja kysyä, et ollaanko me menossa sinne syömään? Mikään ei siis ole varmaa ja sovittua siltä seisomalta. Se mikä Suomessa on "lupaus" on täällä vain ajatuksen heitto eikä loppupeleissä tarkoita yhtään mitään. Minua ja Karoa kyseinen tapa on ihmetyttänyt monet kerrat, mut ehkä me vaan ollaan vielä niin järjestelmällisiä ja suunnitelmallisia suomijuntteja, joilla pitää olla pläänit selvillä kaks viikkoa etkäteen :D Kyllä me opitaan...

-Baarielämä on parhaimmillaan vasta sillon, kun suomibaareissa tulee pilkku. Baarit on yleensä kuuteen asti auki, josta jatketaan iltaa (aamua) vielä eteenpäin. Meidän tähänastisesti ainoan baari-illan jälkeen käveltiin kotiovelle kello 8.15  aamulla, ja olo oli kuin kuolleella rotalla :D Bilehileille riittää siis menoa.

-Ulkomaiset leffat ja sarjat on AINA dupattu espanjaksi. Täällä ei ilmeisesti riitä tekstitys, vaan kaikkeen on puhuttava päälle espanjaa. Varmasti yks iso syy siihen, miksi paikallisten englannintaito on mitä on.

Meillä on Karon kanssa tänään luksussunnuntai, nimittäin meidän nykyinen host-pariskunta kokkaa meille tänään perinteistä paellaa! Tänää olis edessä myös aika mojova määrä koulujuttuja, saa nähä löytyykö motivaatiota :) Wish me luck!