Espanja vs Suomi part2

Reilu kaks kuukautta eletty ulkosuomalaisena ja maahanmuuttajana! Ensimmäiseen kulttuurierojen vertailuun pääsee  tästä ja tässä tulis jatkoa. Alussa näitä juttuja huomasi koko ajan, mut nyt ku kaikki tuntuu jo aikalailla normaalilta, on näitä vaikeempi tiedostaa. Kohta on tosin nähty italiaanojen pastaohjeita, viinivalintoja ja elämäntapoja niin paljon, että vois melkeen vertailla Suomea Italiaan ;D Ennen sitä kuitenki kinkkujen luvattu maa vs porolandia, olkaas hyvät!

-Liikuntahalleissa ja kuntosaleilla käytetään pääosin ulkokenkiä, ihan niiku missä tahansa muuallakin sisätiloissa. Mulle ei mee vieläkään jakeluun, et samoissa kengissä ollaan kellon ympäri ja joka paikassa.

-Mun suuri herkku kaakao (tai kaakkao niiku ite sen sanon) eli chocolate caliente ei ole täällä sitä Suomesta tuttua maitojuomaa, vaan käytännössä katsoen sulatettua suklaata mukissa, johon dipataan churroja. Jos siis haluat kuumaa JUOTAVAA, skippaa tää!

-Espanjalaisille perhe on ISO, tärkeä ja merkittävä asia. Sukulaiset lasketaan perheeksi öbaut siinä missä sisarukset, ja joulupöydässä saattaa helposti istua 30 henkeä. Yhteisöllisyys ja välittäminen huokuu ihmisistä täällä. Meidän entinen hostäiti Nana oli aina hirveen kiinnostunu mun ja Karon asioista ja autto ja huolehti minkä kerkesi. Me ei oltu siellä maksavia asiakkaita, vaan väliaikasia perheenjäseniä.

-Täällä osotetaan tunteita avoimesti ja reilusti, ja ihmiset uskaltaa koskea. Tää kyllä miellyttää etäisen erakkokulttuurin kasvattia. Siinä missä Suomessa kätellään ja parhaimmillaan katsotaan silmiin tavatessa, täällä hyökätään kaulaan ja pussataan molemmat posket. Aina. Eräällä mun luokkalaisella oli hiljattain synttärit, ja merkkipäivänä kaikki (myös allekirjoittanut) kävi halaamassa ja pussaamassa kyseistä henkilöä jopa kesken luennon. Kyseessä ei edes ollut läheinen ystävä, vaan luokkakaveri. Sit samana päivänä kuulin kuinka Suomessa syytetään 15-vuotiasta teiniä murhasta...

-Täällä autoja parkkeerataan tien reunoille ihan miten sattuu, esim väärinpäin (puskurit vastakkain) tai hetkellisesti keskelle tietä.

-Tyttö-tai poikaystävää ei viedä kotiin hengailemaan (nuoret asuu kotona about 25v asti) ennen kun suhde on jossain määrin vakava. Vanhempien eteen ei siis viedä ihan ketä tahansa Kallea näytille :D

-Vaikka aikaero Suomen ja Espanjan välillä on vain 1 tunti, vuorokausirytmi eroaa huomattavasti. Koulussa opettajat sanoo vielä puolen päivän aikaan "huomenta" ja päivällinen on täysin normaalia syödä klo 22 illalla. Joistain rafloista ei edes saa ruokaa illalla ennen kahdeksaa (ei tosin koske keskustan rafloja).

-Monille paikallisille 5-6h unta yössä on riittävä, kun ite voisin vetää sen 8-9h unta ihan kevyesti joka yö. Syytän tästä valon suurta määrää täällä, ja salaa toivon että omat energiatasot nousis viimeistää ens keväänä niin korkeelle, että vähempi unimäärä riittäisi.

-Täällä on tunnetusti alhasempi hintataso kuin Suomessa, ja ihmiset ei maksa veroja samalla tavalla kuin pohjosessa. Se vaikuttaa automaattisesti esim tukiin, ja opiskelijat ei tietääkseni saa täällä mitään taloudellista avustusta valtiolta. Vaatii siis vanhemmilta aikamoisia tuloja/säästötiliä laittaa nuori kalliiseen yliopistoon. Täällä kun nuoret on käytännössä aikalailla vanhempiensa varassa.

-Suomessa on tosi hyvät palkat verrattuna tähän kinkkuvaltioon. Täällä nimittäin keskiverto hyvä palkka pyörii alasta riippuen siinä 1300e hujakoilla, siis kokopäivätyöstä. Vastavalmistuneet tienaa tuosta about puolet, koska heille maksetaan opiskelijapalkkaa (ns harjoittelian palkka). Jos siis haluaa Espanjaan töihin, kannattaa henkisesti varautua paiskimaan töitä mahdollisesti enemmän kuin Suomessa, ja pienemmällä palkalla (riippuu toki alasta). Opiskelujen kannalta täällä on kuitenki loistavat mahikset verkostoitua ympäri maailmaa, mikäli kansainväliset työmarkkinat kiinnostaa.