Arvokasta on...

...tuntea täydellistä ymmärretyksi tulemista ja sielun siskoutta/veljeyttä jonkun kanssa, vaikka sanat eivät riittäisi ilmaisemaan puoliakaan siitä, mitä mielessä liikkuu. Tämä voi johtua kielimuurista tai siitä, ettei yksinkertaisesti löydy sanoja. Jokainen varmaan tietää tän tunteen? Kun toinen värähtelee just samoilla aaltopituuksilla ja osaa lukea jo pelkästä katseesta, missä mennään. Sellainen astetta korkeempi yhteys jonkun kanssa menee paradoksaalisesti vaan niin syvälle.

...tuntea ikävää erinäisiä asioita kohtaan. Ikävähän kertoo meille tärkeistä asioista, joita ei tässä hetkessä ole. Viimeaikoina on ollut ikävä mm. sitä tiettyä fiilistä elämästä, minkä ulkomailla aina löytää. Monikielisyyttä kaipaa myös joka päivä, ja jopa niitä espanjankielisiä Youtubessa pyöriviä raskaustestimainoksia on toisinaan ikävä :D

...saada itselleen hyvänolon ja rakkaudentäyteinen fiilis. Joskus sitä saa hetkeksi luotua ihan mahtavat energiat ympärilleen, ja sitä energiaa haluais lähettää ihan jokaiseen maailmankolkkaan ja sieluun. Näillä energioilla fiilis on vähintäänkin kuin Beyoncélla maailmankiertueella, ja sitä liikuttais potentiaalillaan vaikka vuoria. Sillä aikaa kun opettelee kääntämään ton supernainen- fiiliksen ON-asentoon ikuisiksi ajoiksi, voi vaan olla kiitollinen, että se fiilis edes kävi kylässä. Kävihän se kuitenkin muistuttamassa, mitä supervoimia meissä piilee - ne kun helposti unohtuu elämää pyörittäessä.

...pystyä myöntämään itselleen (ja muille), että nyt on muuten otettava timeout ja hengitettävä oikein syvään. Sanottava kropalleen ja mielelleen että sori, laitoinpas teidät aika koville. Nyt saatte levätä. Ne on urheasti roikkuneet perässä ja suorittaneet kaiken, mitä niiltä on milloinkin vaadittu. Jossain vaiheessa on kuitenkin aika tasata tilit ja maksaa velat takaisin. Niin sanotusti otettava itsensä syliin ja pidettävä hyvänä. Ja kun ollaan taas kaikki kolme voimissamme, voidaan jatkaa sitä mahtavan roolia - ehkä pienemmillä nopeuksilla vain.

photos by Tom Parker