Homecoming

Makaan selälläni sängyllä ja tuijotan kattoon. Taitaa olla jo aamuyö, ja matkustin koko edellisen päivän. Vaikkei lentomatka sinänsä olisi pitkä, menee reissaamiseen aina koko päivä. En malta nukahtaa, vaikka väsyttää niin paljon, että päätä särkee. Totaalinen hiljaisuus tuntuu oudolta, mut samalla niin tutulta. Mun pimeää huonetta täyttää kolme matkalaukkua ja kaksi urheilukassia, joihin on ahdettu käytännössä mun koko elämä. Tekisi varmaan hyvää ihan jokaiselle joutua roudaamaan koko omaisuuttaan ympäri Eurooppaa aina silloin tällöin. Lähtee nimittäin shoppailuhimo ja kaikki muukin tavaran haalimisen himo heittämällä, eikä tee enää mieli ostaa yhtään mitään. Ihminen ei ihan oikeesti tarvisi kolmea matkalaukullista ja kahta treenikassillista tavaraa.

Muistelen miten sanoin heipat italiaanoille kaks viikkoa sitten, kun suljin Madridin kämpän oven viimeistä kertaa. "Sit kun tuut käymään, ni pidetään bileet", ne huikkas levee hymy naamalla. Siellä niiden tulevien hammaslääkärien pastan ja bileiden täyteinen elämä jatkuu ihan normaalisti eteenpäin, ja niin jatkuisi munkin elämä, jos olisin jäänyt. Samalla tavalla kaikkien elämä Suomessa on jatkunut mun poissaollessa, ja niin olis jatkunu munkin suomielämä, jos olisin asunut täällä. Tuntuu friikiltä miettiä, miten monta eri elämää on meneillään samaan aikaan. Vielä friikimmältä tuntuu tiedostaa, että jokaiseen niistä voisi itse hypätä mukaan ja osallistua, jos niin haluaisi. Valitsipa minkä elämän tahansa, ne kaikki muut jatkaa kulkuaan, olitpa itse mukana tai et. Sitä on loppujen lopuksi aika paksut langat omasta elämästä omissa käsissä. Mitä enemmän tuntee vapautta oman onnensa suhteen, sitä enemmän tuntee myös vastuuta.

Ensimmäinen ilta kotikotona on luonnollisesti aina se hohdokkain. Silloin on itse vielä niin irti kaikesta, ihan pihalla ylipäätään ja kaikki tuntuu hirveen arvokkaalta ja ainutlaatuiselta. Siinä matkalaukkuja ulko-oven kynnyksen yli roudatessa ihan kaikki niiden seinien sisällä loistaa kultaa. Tuona erityisenä iltana käydään yleensä ne kaikista tärkeimmät keskustelut elämästä, ja samalla itse tiedostaa kaiken, mistä voi olla kiitollinen kotona. Kukaan ei muista riitoja, stressiä, kiireitä tai mitään negatiivista. Siinä ollaan niin sanotusti asian ytimessä.

Seuraavana aamuna pitää vielä raottaa sälekaihtimia ja paikallistaa oma lokaationsa tällä pallolla. Nyt ollaan jo "normaalin" puolella, sillä kaikki kotiinpaluun erityisyys jäi edelliseen iltaan. Loppujen lopuksi oma ajattelu on ainut poissaolon aikana muuttunut asia, ja sen takia yksi ilta riittää tasoittamaan sen spesiaalisuuden. Edellisen illan erityisyys ei kuitenkaan kokonaan katoa, vaan se on taas muistuttanut kaiken tärkeydestä ja arvokkuudesta. Sen takia noihin henkisesti koetteleviin "ensimmäisiin iltoihin" varmaan jääkin jollain vinksahtaneella tavalla koukkuun.

Tällaisia ajatuksia liikkui mielessä viikonloppuna Espanjasta paluun jälkeen. Oon edelleen aika pihalla ja väsynyt, mutta positiivisilla fiiliksillä tästä elämänmuutoksesta. "Life will be good for you" sanoi mun saksalainen ystävä puhelimessa yks päivä, ja kyllä kiitos, noin haluan tän tilanteen värittää. Aurinkoa sun päivään! <3

I'm laying on my bed and staring up. It's very late but I can't sleep even though I'm so tired I have a headache. The silence feels strange but familiar at the same time. I travelled the whole day yesterday, and now I'm in my dark room, which is full of my luggage. After carrying my whole life in those luggage around Europe I don't feel like buying any clothes or other items - actually I rather stay away from malls. People really don't need that much stuff in their lives.

I'm thinking about the moment when I closed the door of my Madrid home for the last time about two weeks ago. Italians said me something about having a party when I'll come buy next time. They'll continue living their lives normally even if I'm gone, and so would I if I stayed. Likewise all my people in Finland have continued their lives while I was away, and so would I have if I had lived here. Feels a bit freaky to think how many different lives there're going on at the same time, and even more freaky is to know it's totally in my hands which one I'm living in. No matter how I'll choose, all the other lives will move on with or without me. The more I feel freedom about my happiness the more I have responsibility for it.

The first night at home is always the most glamorous. All I can see at home is gold and diamonds when carrying all the luggage inside after a long day of traveling. Everything feels so precious and unique and all of a sudden I clearly remember every single thing I'm thankful for. During that special night I usually have the most important conversations about life with the family and nobody feels anything negative - It's all about love. On the next morning I still have to localize myself in this world and get used to this "new" home. All that glamour of last night is gone, but the main point is still on my mind. "The first nights" always make me realize how lucky I am to have something so special back home, and maybe that's why I'm so hooked on those nights, even if they're very tiring mentally.

That's how I felt last weekend after coming home from Spain. Even if I'm still super tired and confused I'm feeling positive about this life change. "Life will be good for you" as my German friend said me the other day, and that's what I really want to believe. Have a nice Tuesday! <3