How living abroad changed me?

Kaksi viikkoa Suomessa takana! Pikkuhiljaa alkaa mieli laskeutumaan näille leveyspiireille ja se maaginen elämän hype ennalleen. Pää on edelleen melko jumissa ja ajatuksia on vaikea jäsennellä mihinkään muottiin, mut jotain punaisen langan pätkiä alkaa löytymään jo :D Sanomattakin selvää, että asuminen ja opiskelu Espanjassa oli parasta näiden vajaan 22 vuoden aikana tapahtunutta, ja että veri vetää takaisin maailmalle kovempaa kuin koskaan. Viime aikoina on tullut paljon mietittyä omaa menoa ja fiiliksiä, ja etenkin sitä, miten itse on viimeisen vuoden aikana muuttunut. Ne suurimmat ulkomailla asumisen vaikutukset varmaan aukeaa itselle vasta paljon myöhemmin, mutta tässäpä muutamia ajatuksia :)

Now that I've been back in Finland for two weeks I'm starting to see and feel how that amazing experience in Spain  affected me. Living and studying in beautiful Madrid was definitely the best thing ever happened to me and got my eyes and heart even more open to life. When you're bold enough to turn your life into a journey you grow up in many unexpected ways.

1. Asiat näkee uudessa valossa. Arvomaailma on romuttunut ja uudelleen rakentunut, ja materia merkitsee vähemmän kuin aikaisemmin. Asiat jotka vielä vuosi sitten merkitsi hirveästi, eivät tunnu enää lainkaan niin tärkeiltä. Toisaalta nyt osaa arvostaa niitä juttuja, joille ei aikaisemmin antanut sen suurempaa painoarvoa. Osaan olla kiitollinen jokaisesta pienestä asiasta, enkä ota mitään itsestäänselvyytenä.

1. I see things differently. I realized very clearly that "things" don't make me happy. Happiness is all about beautiful moments with the ones you love, not the things you have. Things that were once important aren't anymore, and things that didn't matter before are now the most important ones. I take nothing for granted.

2. Tiedän kuka olen. Kun kohtaa mitä ihmeellisempiä ja haastavampia tilanteita ja selviää niistä, löytää itsestään uusia puolia. Yhtäkkiä osaakin heittää läppää uudella kielellä ja hoitaa virallisia asioita ongelmitta, ja muistaa suurkaupungin metrokartan ulkoa. Mieleenpainuvin itseni ylitys oli ehdottomasti anatomian kurssilla, kun jouduin puhumaan lihaskudostyypeistä luokan edessä espanjaksi. Hengissä selvittiin, ja jälkeenpäin oli ihan mieletön fiilis! Joskus ihan yllättyy, mihin kaikkeen onkaan kykeneväinen, kun vaan uskaltaa laittaa itsensä likoon. Kaikki haastavat ja opettavaiset kokemukset muokkaa käsitystä omasta itsestä, ja antaa samalla uusia näkökulmia elämään.

2. I know who I am. After facing all of those big emotions, difficulties and stress mixed with learning something new every single second I know how to handle it. By exceeding myself everyday I also saw how "tough girl" I really am and now I know I can survive no matter what. Now when comparing the way of living in Finland and in Spain I know how I want my life be like. I'm more ME that before Spain.

3. Osaan priorisoida. Ulkomailla asuessa kaikki ne elämän pikkuviat, turhat draamat ja merkityksettömät asiat karisee huomaamatta veke, ja jäljelle jää vain se, mikä oikeasti merkitsee. Tästä johtuen enää ei viitsi laittaa aikaa ja energiaa asioihin ja ihmisiin, jotka eivät anna mitään tai edesauta omaa hyvinvointia. Aikansa haluaakin käyttää itselle tärkeisiin asioihin ja jokainen kahvihetki ystävien kanssa merkitsee enemmän kuin ennen.

3. I know how to prioritise. Now when I know what really matters, I don't feel like fulfilling my life with things that don't have a good influence on me. People who eventually aren't that important and things that don't make me feel alive are now something I don't want to put my energy into. The ones who really matter are still there, and they are going to be.

4. "Koti" on saanut uuden merkityksen. Enää koti ei tarkoita pelkästään osoitetta ja niitä neljää seinää, joiden sisään kyseinen käsite yleensä rajataan. Kodin voi tehdä esimerkiksi mahtava kämppis, kauniit kadut täynnä muistoja, suosikki kahvila, sielun täyttävä musiikki tai ne omat arkirutiinit uudessa maassa ja elämässä. Niin kuin aikaisemmin kirjoittelin, en koe kuuluvani mihinkään, ja samaan aikaan koen kuuluvani kaikkialle. Koti on siellä missä aurinko paistaa, ja missä tuntee olevansa elossa ja vapaa - niin sanotusti täynnä elämää.

4. "Home" doesn't mean the same anymore. Nowadays home is many more things than just an address and four walls around me. Home can be a person living with me, the streets of the city I'm living in, the music around me or the daily routines in a new country. Home is where the sun is shining and where I'm feeling free to be 100% myself.

5. Kaikki on mahdollista. Kun oma maailmankuva on avartunut, elämässä ei enää ole varsinaisia rajoja. Sitä näkee mahdollisuuksia ihan kaikkialla, ja jostain kumpuaa mysteerinen fiilis, että pystyy mihin vaan. Kaiken ajattelee aina "boxin ulkopuolelta" ja esimerkiksi tulevaisuuden mahdollisia kouluvaihtoehtoja miettiessä Suomi ei käy mielessäkään (ei siinä, että Suomen kouluissa mitään vikaa olisi - päinvastoin). Niin kuin aikaisemmin totesin, sitä pystyy aika huikeisiinkin juttuihin, jos uskaltaa yrittää. Maailmalla huidellessa silmät ja sydän on ihan eri tavalla auki elämälle kuin aikaisemmin.

5. Anything is possible. After going through so much things and dealing with different situations and people there's no boundaries anymore. I'm thinking everything out of the box and considering different options in different countries. There's no such thing as "normal" anymore, since I've seen so many different ways of living and doing things. 

6. Aina on ikävä johonkin. Siitä päivästä lähtien kun muutin Madridiin, tunsin jotain todella erityistä ja sykähdyttävää. Vihdoin mun elämä oli yhtä suurta seikkailua ja tunsin oppivani uutta joka sekuntti. Sain elää ihailemassani kulttuurissa ja puhua rakastamaani kieltä joka päivä. Joka hetki tunsin kehittyväni ja olevani hiukan enemmän minä. Kun tottuu elämään tutun ja turvallisen ulkopuolella ja niin sanotusti "joka solulla", tuntuu mukavuusalueelle palaaminen jotenkin todella tyhjältä. Taas jäi pala sydäntä johonkin, ja Espanja tulee aina olemaan todella erityinen ja rakas paikka mulle - se jopa tuntuu enemmän mun paikalta kuin Suomi. Eniten ikävä on sitä tunnetta, että on täysin ja todella vapaa.

6. I'll always miss the world. From the moment I moved to Madrid I felt something one-of-a-kind and magical. It wasn't just the city or the language I still love more than anything. It was the freedom to be who I am. Freedom to explore. Finally my life was something very exciting, challenging and in the culture I love. For the first time I was living my life to the fullest and really enjoyed it - who wouldn't? Part of my heart will always be in Spain (and other parts in Cuba and Costa Rica and the next parts God knows where) and I feel the luckiest girl in this world to be able to say it. Yes, it's hard but damn it's really the best thing I know - to be 100% alive, to be free.

Löytyykö muita samoja fiiliksiä kokeneita? :)

Some thoughts about the topic, anyone? :)