Jouluruusu

Mikäli  tämän tekstin kuvat sai yhtään joulufiilistä päälle, seuraavat kuvat puolestaan saa unohtamaan koko joulun :D Mut sitä se täällä on, iltasin jouluvaloja ja kynttilöitä kaikkialla ja päivisin ollaan kuin keskellä Suomen kesää, palmuilla tehostettuna. No wonder ettei joulumusaa tule paljoa kuunneltua. No ehkä Suomessa sitte tulee hypetettyä tätä talven pelastajajuhlaa muidenki puolesta (lue: syötyä muidenkin puolesta...).

Täällä on tänään taas joku juhlapyhä eli meillä on Villassa joka paikka kiinni ja meno ku sunnuntaina. Keskellä kokeiden ja ryhmätöiden täyteistä viikkoa ei kyllä haittaa yhtään, ja viikko lyhenee taas kivasti :) Ens viikolla on enää akrokoreografian näyttö ja isot anatomian kokeet ja sit tää mimmi on lomalla! Psyykkasin itteäni kovaan stressiin näiden kahen viimisen viikon aikana, mut aika lungisti oon pystyny olemaan tähän asti. Espanjalaiset osaa ottaa asiat iisisti ja näköjään sama svengi on alkanu tarttumaan tähän stressierkkiinkin. Tänään kun käppäilin kuvissa näkyvissä lenkkimaisemissa, oli jo ihan lomafiilis päällä!

Lauantaiaamuna odottelin bussia meidän lähipysäkillä, kun eräs naishenkilö kävi juttelemaan niitä näitä. Kyseinen nainen oli kotoisin Venezuelasta, mutta asunut vuosia ympäri maailmaa, kuten Californiassa, Italiassa ja Espanjassa. Kuukauden päästä hän on lähdössä kolmeksi vuodeksi Englantiin aupairiksi. En tiedä miksi, mut aina kun joku kertoo olevansa kotoisin Venezuelasta, tunnen hyökyaallon vatsanpohjassa. Multa siis tipahti leuka maahan jo siinä Venezuelan kohdalla, mutta kun nainen innostui Suomesta ja kertoi miten rakastaa suomalaista ruokaa, olin jo nostamassa hattua taivaisiin. Siinä pelataan jo kovilla jos latinonainen on koskaan edes kuullut sanaa Suomi, saatika tietää jotain maasta. Kysyin naiselta miksi hän halusi pois Venezuelasta, ja vastaus oli helppo. Hän vain haluaa asua eri maissa. Ei vain käydä muutaman päivän tai viikon reissulla, vaan asua ja oikeesti   elää eri kulttuureja. Jäin jotenki ihan sanattomaksi koko naisesta. Lyhyehkö, perusvaatteissa kulkeva tavan tallaajalta näyttävä keski-ikäinen nainen lyö mulle luun kurkkuun leveällä hymyllään, elämänasenteellaan ja kokemuksellaan. Hän on tuskin koskaan opiskellut suomalaisen peruskoulun tasoa ylemmäs tai edes sinne asti, saatika tehnyt kovin kummoisia töitä, mut silti tunsin itteni ihan tietämättömäksi kakaraksi tän naisen vierellä. Naisen silmistä ja puheesta huokui kaikki se tieto ja kokemukset, mitä ei mistään koulusta opita. Mulle jäi todella ällistyny ja inspiroitunu olo tästä naisesta, joka väläytti mulle vielä maailman leveimmän hymyn noustessaan bussiin. Se on käsittämätöntä miten yks huoleton muutaman minuutin keskustelu voi tehdä ison vaikutuksen. Tätä elämää voi elää niin monella tavalla :)