Koukussa muutokseen

Makaan sohvalla viltin alla puoliunessa, kun toinen meidän kissoista hyppää viereen ja kömpii onnellisena mun kainaloon kehräämään. Pienen otuksen tyytyväinen kehräys vaikuttaa välittömästi omaankin mielentilaan, ja maailma tuntuu heti paljon paremmalta paikalta. Välillä toivoo, että voisi itekin heittäytyä huolettoman elämän vietäväksi, jota rytmittävät lähinnä nukkuminen ja syöminen, nekin oman fiiliksen sanelemana. Yksinkertaista, huoletonta, kaavamaista elämää, jossa helppous on avain onneen. Miten eläimistä saakin aina niin hyvää energiaa!

Miltä Suomi on pienen tauon jälkeen tuntunu? Oudolta, tutulta, erilaiselta, kivalta, kaukaselta, hieman synkältä mutta kodikkaalta. Se on jännä miten sitä aina etukäteen kuvittelee mielessään, miltä jotkin asiat tulee tuntumaan. Todellisuudessa kun ei voi itse täysin päättää, miten reagoi ja suhtautuu asioihin, varsinkin itselle uusien tilanteiden kohdalla. Oma mieli ja tunteet saattaa käyttäytyä hyvinkin odottamattomalla tavalla, eikä asiat menekkään niin kuin ne on omassa päässä aiemmin nähnyt. Kun on kotona, tutussa ja turvallisessa, kaikki se stressi ja väsymys voi vihdoin purkautua. Yllättäen saattaa käydä niin, että oma mukavuusalue tuntuukin ajoittain vaikeammalta kuin epämukavuusalue. Oon ollu ärsyyntyny ja stressanu ihan naurettavista asioista, ja yksinkertasesti kaikki on välillä vaan ahistanut. Joululoma on siis tähän asti tuntunut ihanan lisäksi ajoittain melko rankalta. Onneks pikku romahduksista palautuu äkkiä ja sit on taas entistä varmempi asioista ja omasta tekemisestä :)

Samaan aikaan kun kärvistelee taas kerran siinä kauan odotetussa ja pelätyssä muutoksen aiheuttamassa tunnemyrkyssä, tuntuu se tuska hiton hyvältä. Sitä vihaa ja rakastaa samaan aikaan, eikä osaa päättää kumpi tunteiden ääripää tuntuu vahvemmin. Oon joskus aikaisemminki kirjottanu,  kuinka mun pitää välillä vetää matto omien jalkojen alta, että tunnen eläväni. Se on just se hyökyaallon vatsassa aiheuttava viba, mikä tekee kaikista muutoksen hetkistä niin koukuttavia. Samalla tulee pysyttyä jatkuvasti liikkeellä, eikä vahingossakaan kerkeä juurtumaan saati jämähtämään paikoilleen (olishan se nyt ihan hirveetä kunnolla kotiutua johonkin ;D). Ilman tietoa seuraavasta etapista, elämänmuutoksesta tai arjesta poikkeavasta tapahtumasta iskee mulla jostain syystä suunnaton ahdistus. Tarvin jatkuvasti sitä tunnetta että kohta tapahtuu, ja ettei mikään ole kiveen hakattua. Tai ainakin sen tekemisen pitää jatkuvasti vähän haastaa, että mielenkiinto pysyy yllä. Vaikeana luonteena just ne hyökyaallot vatsassa ja ristiriitaiset tunnemyrskyt tekee mulle sen fiiliksen, että on  elossa.

Muutoksen janoamisessa on toisaalta yks hyväkin puoli - kyky kyseenalaistaa. Kun ei pidä mitään lopullisena vaan funtsii asiat aina uudestaan läpi ja antaa itselleen mahdollisuuden muuttua ja olla eri mieltä kuin aikasemmin, tekee asioita todennäkösesti omasta halusta, eikä siksi koska niin "kuuluu tehdä". Helposti unohtuu niihin omiin olettamuksiin, kaavoihin ja päätöksiin eikä muista antaa itselleen lupaa ajatella toisin. Ihmiset muuttuu mielipiteineen ja haluamisineen, ja on ok muuttaa mieltä ja tehdä täyskäännös uuteen. Tärkeintä et pysyy itselleen rehellisenä, ja tekee just niinku hyvältä tuntuu tehdä.

Mulla on enää kaks kokonaista lomapäivää jäljellä ennen paluuta Madridiin! Perjantaina siis pitäis taas olla kamat pakattuna (eli matkalaukussa 20 kilon edestä ruisleipää..) ja lähtövalmiina kohti seuraavia haasteita. Nyt tosiaan pääsee vasta kunnolla käsiks siihen, mitä tää opiskelu todella on, ku kursseja tulee enemmän ja alkusäätäminen on nyt takana päin. Vaikka kova väsy painaa ajoittain edelleen ja kroppa on aika loppu, alkaa se taistelutahto taas pikkuhiljaa hiipiä takasin tähän tyttöön. Niiku aikasemmin sanoin, ni haastehan kelpaa aina ;) Nyt tsemiä pikkuleijonat ja kivaa huomista loppiaista kaikille!!