Kultainen kesä

Vene tankattiin Sapokasta lähtiessä, ja vedin keuhkot täyteen bensan ja meriveden tuoksuista ilmaa. Bensa tuoksui ihanalle. Aallonmurtajan jälkeen lisättiin vauhtia, ja vene lähti halkomaan kevyttä aallokkoa. Puisen meriläisen kyllästetyltä penkiltä roikotin kättä laidan yli, ja annoin sormien uida meressä. Tuijotin pienen ikuisuuden kimaltelevaan aallokkoon, ja hyräilin itse keksimääni laulua. Meriläisen keinuessa pehmeästi aaltoja vasten unohduin omaan maailmaani, johon kukaan muu ei päässyt.

Mun mielestä ne meressä kimaltelevat asiat oli timantteja. En kertonut niistä muille, koska en halunnut kenenkään tietävän, miten rikas meri on. Se oli salaisuus. Aallot roiski suolaista vettä mun pisamien täyttämille kasvoille, ja minä hymyilin niille. Nyt mun kasvoillakin kimalteli pieniä timantteja. Näin me keskusteltiin meren kanssa.

Kolme isoa koiraa makoili tyytyväisinä, mutta hieman jännittyneinä veneen tasaisesti tärisevällä lattialla. Nyt ne oli vielä rauhallisia, mut kohta ne taas sekoaisivat onnesta. Pieni saari keskellä Kuutsaloa oli niille vapauden ja ikuisen onnen tyyssija, ja siellä ne saivat viettää elämänsä parhaimpia päiviä. Seefferin kanssa mulla oli myös salaisuuksia, mistä muut ei tienneet. Kun se katsoi minua silmiin, meidän välillä liikkui energiaa. Se tiesi kaiken.

Perillä koirat säntäsivät laiturilta maihin ja hukkuivat sekunnissa kaislikkoon etsimään sinne viime kerralla piilottamiaan aarteita. Minä vedin tummansinisen pokemon-lippiksen syvälle päähäni, ja lähdin määrätietoisesti omiin hommiini.  Mulla oli nähkääs paljon juttuja tehtävänä, olihan mulla kokonainen maailma hoidettavana tällä pienellä saarella. Kasvatin merikotiloita, keräsin kaisloja, ruokin lokkeja ja pesin kalliota merilevästä. Tosinaan kiipesin salapaikkaani isolle kivelle mäntyjen taakse piiloon kaikkia, ja unohduin omaan maailmaani. Siltä kiveltä näin pitkälle naapurisaariin ja pystyin vakoilemaan ohi ajavia veneitä. Kukaan ei nähnyt minua, mutta minä näin kaiken. Olin varma, että kun keskityin oikein kovasti ja tuijotin taivaalle, pystyin sormillani liikuttamaan pilviä. Harjottelin myös luomaan ja hiljentämään tuulenpuuskia, ja joskus siinä onnistuinkin. Siltä kiveltä hallitsin kaikkea.

Alkuillasta oltiin vanhempien kanssa isolla kalliolla pesemässä mattoja, kun taivas yhtäkkiä synkkeni ja tuuli yltyi. Kauempaa mereltä nousi musta, jyrisevä pilviverho, joka peitti allensa kaiken. Koirat haukkui tälle mahtavalle luonnonilmiölle, joka uhkaavasti läheni meitä. Alkoi satamaan. Äiti heitti pyyhkeen mun niskaan ja käski juoksemaan mökkiin isovanhempien luokse. Puristin tiukasti pyyhettä mun ympärillä, ja lähdin märät sandaalit lätisten juoksemaan pitkin kapeaa polkua toiselle puolelle saarta. Juoksin yhtä kovaa koirien kanssa lämpöiseen mökkiin, jossa meidät kuivattiin. Jäin tuijottamaan mökin ikkunasta haltioissani tuon pilviverhon ja sen tuoman myrskyn saapumista meille. Aistin jotain voimakasta.

Tässä taianomaisessa paikassa maailma oli loputon. Puusaunassa tuoksui pihka, ja auringon laskiessa tyynessä meressä viihtyi niin kauan, että huulet alkoi sinertää. Saunan jälkeen taivaalla näkyi tähtiä, ja meri oli hiljaa. Yhtenä yönä iskä tuli herättämään minut katsomaan kuuta. Hipsin nukkuvan saaren läpi kaukoputken luokse, ja kurkistin siihen. Näin ison, keltaisen pallon täynnä reikiä. Tuli mieleen se iso juustopallo Tom & Jerry piirretyistä. Aamuisin piti aina herätä mahdollisimman aikasin, ettei uudesta päivästä valuisi hetkeäkään hukkaan. Täällä mulla oli oma hevostalli, kotiloakvaario ja merenneitoystäviä. Joskus taisin nähdä myös delfiinin, mut se oli taas yksi mun ja meren välisistä salaisuuksista. Tyytyväisenä tyttönä ja velmu virne naamalla sain tsippailla menemään tällä saarella, ja hyräillä uutta lauluani tietäen, että tiesin tästä maailmasta paljon enemmän kuin kaikki muut yhteensä. Se oli siistiä se.

photo by Tom Parker