Maailman parhaimmat hetket

On ihanan lämmin kesäyö eteläisessä Espanjassa Benalmadenassa, ja ollaan M:n kanssa meidän asunnon parvekkeella. Hulppeat purjeveneet ja jahdit keinuu hiljalleen edessä olevassa pursisatamassa, ja kuuma merituuli lämmittää entisestään. Kadut, parvekkeet ja talojen katot on täynnä ihmisiä, jotka ovat kerääntyneet ihailemaan upeaa ilotulitusta. Taisi olla jokin uskonnollinen juhla kyseessä tuona päivänä. Säkkipimeää taivasta valaisevat toinen toistaan upeammat raketit espanjalaisen perinnemusiikin soidessa. Ilmassa väreilee iloa, onnea ja yhteisöllisyyttä. Tunnelma on käsinkosketeltava. Tuijotan showta ja ihmispaljoutta haltioissani ja mietin, että ensimmäistä kertaa elämässäni olen just siellä, missä mun kuulukin olla.

Maataan A:n kanssa samassa riippumatossa Costa Ricassa Monte Verden vuorilla hostellimme pihalla, auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Meidän seitsemänhenkinen porukka  jakautuu kohta eri aktiviteettien pariin, ja me A:n kanssa lähdetään ratsastamaan vuoristoon. Mulla ei ole mitään hajua kellosta, eikä tarvetta tietää paljonko se on. Aurinko lämmittää mun kasvoja, kun vedän keuhkot täyteen raikasta vuoristoilmaa. Ihan kun leijuisi omassa flowtilassa, jossa käsitettä "aika" ei ole. Pienestä hostellin radiosta lauletaan "there's no place I rather be".

Olemme mun Kuopio familyn kanssa Kroatian Splitissä nauttimassa loppukesästä. Istumme hotellimme tunnelmallisella sisäpihalla  myöhään illalla kynttilän valossa, ja juomme viiniä. Pienellä sisäpihalla ei ole muita kuin me. Höpötämme elämästä.  Joku laittaa puhelimesta soimaan Jeff Buckleyn version biisistä "Hallelujah". Jokainen käy pikkuhiljaa hyräilemään mukana ja biisin loppupuolella laulamme sitä jo moniäänisesti, fiilistellen elämää pienen viinihuurun läpi. Hetki on seesteinen, kaunis ja terapeuttinen. Tunnelma on niin mieletön, et mun selässä menee kylmät väreet. Biisin loputtua huokaisen ääneen, että tää on onnea.

Kauniita ja ikimuistosia hetkiä maailmalta, tärkeiden ihmisten kanssa. Miten sitä aina ulkomailla reissussa onkaan avoimempi ja jollain tavalla vastaanottavaisempi tällaisille asioille? Ehkä Suomessa kaiken arjen ja rutiinien keskellä sitä sulkee silmänsä pieniltä asioilta, jotka loppupeleissä ovatkin aika merkittäviä. Muualla ollaan irti kaikesta ylimääräsestä kireydestä ja huolehtimisesta. On vain nykyhetki, ja sen hienous. Loppupeleissä tapahtumapaikalla ei ole suurta merkitystä. Näidenkin hetkien avaintekijöitä ovat ystävät, stressittömyys ja se tunne, että tänne mä kuulun :)