Sunday talk

Mikäli työt ja opiskelut ovat antaneet periksi, on sunnuntai aina ollut mulle enemmän tai vähemmän omien ajatusten ja fiilisten päivä. Silloin on kiva sukeltaa hyvien blogien, kirjojen, sarjojen tai musiikin pariin, ja antaa ajatuksen lentää. Vaikkei kyseinen mietiskelypäivä sen suurempia ahaa-elämyksiä aiheuttaisikaan, uskon sen jollain tasolla irrottavan mieltä arjesta ja velvollisuuksista, ja lempeällä tavalla nollaavan päätä.

Viime aikoina omat ajatukset ovat pyörineet todella suurten asioiden äärellä, ja toisinaan niihin ajatuksiin hieman väsyy. Jos ajattelee koko ajan tosi isosti, suuria päätöksiä ja kokonaisuuksia, hiipii ahdistus helposti korvien väliin. Tänään päätinkin sen sijaan keskittyä pienempiin fiiliksiin ja satunnaisiin ohikiitäviin ajatuksiin, ja tarttua niihin rennolla ja huolettomalla otteella. Huomaan usein kaipaavani sellaista mielenkiintoista keskustelua erinäisistä aiheista, jotka eivät välttämättä vaikuta oman elämän suuntaan sen kummemmin, mutta jotka sopivasti irrottavat ajatuksia omasta arjesta. Rakastan oppia muiden näkemyksistä ja kokemuksista, ja kuuntelen ihmisten tarinoita aina silmät loistaen. Kehittävä vuorovaikutus on asia mitä koen tarvitsevani tietyin väliajoin, ja sen tarve on kasvanut entisestään nyt, kun ei enää tarvitse skarpata kielen ja uusien asioiden kanssa.

Stressaantunena asioiden pohtiminen ja sellainen fiilistelyajattelu (onko tää edes suomea? :D) tuntuu usein ihan ylitsepääsemättömän raskaalta, koska omassa elämässäkin tuntuu olevan liikaa handlattavaa. Tällöin mieli on niin kuormittunut kaikesta muistettavasta, ettei korvien väliin tunnu mahtuvan enää yhtäkään ajatusta. Itse tunnistan aina tästä mielen lamaantumisesta, että nyt menee liian lujaa. Ehkä juuri tuolloin olisikin aiheellista heittäytyä pohtimaan ihan toisarvoisia ja kepeitä huuhaajuttuja, ja vaihtaa ne loputtomat to do-listat hattaraisiin ja vaaleanpunaisiin hömppähulinoihin. Joskus on myös paikallaan olla ajattelematta yhtään mitään, mutta tällöinkin oma fiilis olisi ihanteellista saada viritettyä edes semiposiitiville taajuuksille. Näin ollen se "mitään ajattelu" on pikemminkin rento ja kiireetön meditatiivinen hetki, kuin totaalinen kooma ja fiilis katujyrän alle jääneestä zombista.

Jos ajatellaan elämää pikajunan ikkunasta nähtävänä maisemana, näemme kuinka lähellä muuttuu ja tapahtuu hurjalla vauhdilla, ja taustalla maisema pysyy pitkään samana, liikkuen hiljalleen eteenpäin. Toisinaan on varmasti paikallaan vilkaista sitä suurempaa kuvaa ja varmistaa, että suunta on edelleen oikea juuri mulle. Mikäli kuitenkin keskitymme vain siihen taustalla matelevaan kokonaisuuteen, emme näe niitä miljoonia pieniä asioita, jotka lähempänä kiitävät ohi silmänräpäyksessä. Tällöin yleensä tuntuu, että asiat eivät etene ja elämää junnaa paikallaan, vaikka todellisuudessa olemme vain sulkeneet silmämme kaikelta siltä, mitä tapahtuu koko ajan ihan nenämme edessä (tai esimerkiksi omassa mielessä).

Simpukat on jotenkin äärettömän salaperäisiä ja kiinnostavia asioita. Nämä kauniit ilmiöt huuhtoutuva kaukaa meren syvyyksistä rantahiekkaan, eikä kukaan kaksijalkainen saa koskaan tietää, mistä ne ovat tulleet ja mitä ne ovat nähneet. Niitä koskiessa voi joka solullaan aistia meren mahtavan voiman, joka vetää puoleensa aina sitä katsoessa. En osaa sanoa mitä nämä upeat asiat symboloivat, mutta jotain tosi voimakasta ja puoleensavetävää niissä on. Ne on niitä pieniä asioita, jotka jää helposti huomaamatta, jos tuijottaa vaan kauas horisonttiin toivoen ihmettä. Kun malttaa laskea katseensa jalkapohjia hierovaan hiekkaan, voi huomata heti kymmeniä pieniä ihmeitä.

Ihan siinä vieressä.

Just writing about my current thoughts about the future and life, and how thinking big things like these make me feel super tired and powerless sometimes. I think it's totally fine look that "bigger picture" every now and then to make sure the direction is still the right one, but we shouldn't forget the little things around us. Sundays have always been the days when I feel like reading interesting blogs or books and just letting my thoughts fly. When not struggling with language and new things in my daily life anymore I've missed some improving conversations with interesting people. I love to learn from others and every once in a while I need some "real talk" with people who get me. Today I'm going to make a difference and let my mind be in peace, so that I can concentrate on all those little miracles around me. Shells are like those miracles - you can't see them if you're only looking to the horizon, but when you have patience to look right in front of you, you'll see them. Dozens of little miracles around you.