TB Finland

Hola! Eka yliopistoviikko purkitettiin perjantaina, ja tänään starttasi toka viikko. Just eilen päivittelin erään skypepuhelun aikana, miten paljo on kerenny viikossa tapahtumaan. Ensimmäinen viikko oli henkisesti aika rankka, kun kaikki oli uutta ja piti sisäistää ja käsitellä kauheesti asioita ja totutella siihen, etten ymmärrä kaikkea mitä mulle puhutaan. Naurettiin usein Karon kanssa, miten järkyttävän väsynyt sitä voi olla jopa kahen tunnin luennon jälkeen. Noh, kyllä se vaan on aika energiaavievää pysyä sataprosenttisen skarppina ja yrittää ymmärtää erikoissanastoa vieraalla kielellä aiheesta anatomiset akselit, kahden tunnin ajan. Helppoa ei opiskelu täällä ole, mut en mä helpon takia tänne olisi tullutkaan :)

Viime viikolla tuli mm. hankittua puhelinliittymä, löydettyä Niken outlet (!!!), nautittua helteistä, kokeiltua paikallista spinning-tuntia (olipas siistiä olla pitkästä aikaa asiakkaan polkimissa!), skypetettyä monta tuntia Suomeen ja Lontooseen ja fiilisteltyä sitä tosiasiaa, et asun nyt näin ihanassa paikassa. Kun lauantaina lounastimme Lindan kanssa Madridissa keskellä ihmispaljoutta ja puheensorinaa, mulla oli vaan tosi helpottunut, rento ja pysähtynyt fiilis. En ole pitkiin aikoihin kokenut sellasta hetkeä, kun ei tarvi stressata yhtään mistään. Koko viikonlopun sain nauttia tosta tunteesta. Lauantain olin kun mikäkin riemuääliö kun tajusin, että mullahan on vielä TOINENKIN vapaapäivä edessä :D Ehkä tuli ihan sopivaan paikkaan tää elämänmuutos.

Mulla ei Suomessa sinänsä ollut minkäänlaista kriisiä lähtemisen kanssa, mä vaan lähdin. Enemmän mun lähdöstä stressasi mun läheiset kun minä. En ole koskaan tuntenu koti-ikävää missään, koska pisimmät reissut on kestäneet vaan kuukauden verran, eikä siinä ajassa kerkeä siltä kaikelta hypeltä ikävää tuntemaan, päinvastoin. Sekä Costa Rican että Kuuban jälkeen jäi vaan fiilis, että joku juttu jäi pahasti kesken. Jännä nähdä tulevaisuudessa, missä vaiheessa se kuuluisa kulttuurishokki iskee ja norskin lentotarjoukset Suomeen alkaa kiinnostaa. Toisilla romahdus tapahtuu kuukauden tai kolmen päästä, toisilla menee puoli vuotta, ennen kuin se vaaleanpunainen kupla puhkeaa. Entäs jos se kupla vaan hiljalleen hälvenee ajan kanssa, tai se on puhkastu jo kauan sitten? Tai mitä jos näkeekin jo kaiken niiden kuplien ulkopuolelta? Saa nähä miten mulle käy :)

Kuvat viimisiltä Suomipäiviltä, täällä ei onneks vielä tollasta takkia tarvi ;)