The magic of life

At some point in your life you might have felt lost, confusing and even desperate. Feeling like you can't handle the situation or even know what you should really do with everything drowns you till you find it out. There might be this mental  pressure to be felt around you when trying to get your life together. Everyone has something to say to you about your situation and what would be the best thing to do. During all that you're struggling between how others expect you to live and how you actually want to live. There can be a huge difference between these two and it doesn't make it any easier to try to think rationally and wonder if you'll regret that decision in future. Someone once told me that eventually, life will always bring you to the best situation for you. Trust the life. Be who you want to be, not who others expect you to be.

Lately I've been considering much about my studies and future and after many conversations and sleepless nights I finally made a very big decision - I'm not going to continue my studies in European University. As much as I love to study in Spanish and live like locals here in Madrid, this degree of mine wasn't for me after all. During these past few months here in Spain I've got so much closer to that lifestyle I want to live and to that person  I want to be. I've been learning so much and I couldn't be more grateful for all the things I've been exploring during my short uni life. There are so many beautiful souls out there, and it's amazing how awesome persons I've already met. This experience made me feel even more home abroads and gave me this strong feeling about life. All the doors are open and now I just have to trust my intuition and pick the right one.

After making this hard decision I felt relieved. Sometimes you just have to do something scary and trust the universe. Even though I won't spend my days in the campus anymore, I'm not leaving Madrid just yet. I love living in Spain and this is going to be my home for some more months. I already have plans for the future and my work things will clarify soon. Until that I'm just going to enjoy my life in here and take it easy. I've been exhausted for so long time and now it's time to breathe deep and rest. Right now, I feel happy. Sometimes my life just doesn't make any sense with all the craziness in it, but at the same time it actually does a lot, and that's the whole thing. There's no reason to live so sensibly you're going to regret the way you lived later. Take the damn risk. 

 

 

Viimeaikoina mun tulevaisuuden suunnitelmat on ollu ankaran syynäyksen alla. Sain vaihtopaikan Brasiliaan ens vuodeksi, mut samaan aikaan aloin  kyseenalaistamaan mun nykyisiä opintoja. Pikkuhiljaa tutkinto jota nyt opiskelen, ei tuntunutkaan omalta, vaikka omaa alaa onkin. Rakastan opiskella espanjaksi, meillä on ihan mahtava luokka, huippukiva kampus ja opettajat arvostaa mun monikielisyyttä ja rohkeutta olla täällä. Jotain kuitenki puuttuu. Niinku oon aikasemmin kertonu, tää koulu on tosi kallis ja siinä vaiheessa kun maksaa isoja summia koululle joka kuukausi, haluaa siitä myös saada paljon takasin. Mulle on tullu vahva fiilis, että jostain muusta jutusta saisin irti paljon enemmän. Kun mun ystävä kysyi lähtisinkö lottovoiton jälkeen matkustamaan vai maksaisinko opintoni pois alta, vastasin hetkeäkään miettimättä ensimmäisen. Siinä vaiheessa päätös oli jo aika selvä.

Niimpä huolimatta siitä kuinka paljon tykkään täällä olla ja elää, ei mun opiskelut jatku European yliopistossa. Ehkä vaikein päätös ikinä, mutta jo nyt tuntuu siltä, että varmasti se oikea. Joskus se älyttömin asia on just se, mikä pitää tehdä.

En kuitenkaan ole lähössä Madridista vielä hetkeen, vaan nyt pakotan itseni kerrankin ottamaan iisiä ja ihan vaan nauttimaan tästä paikasta. Haluisin asua hetken myös etelärannikolla ennen mahdollista Suomikesää, mut aika näyttää mitä tapahtuu. Syksylle on jo isoja suunnitelmia jotka toivottavasti toteutuu haluamallani tavalla, ja oon jo nyt ihan innoissani kaikesta tulevasta - vaikka en tiedä siitä mitään. Vaikka on haikeeta jättää meidän superluokka, on silti hirveen helpottunu ja innostunu fiilis elämästä. Nyt vasta alan löytämää sitä tyyppiä, joka oikeesti olen. Vaikeen tästä päätöksestä teki se, että piti myöntää itselleen missä mennään. Tiesin jo pitkään miten haluan tehdä, mut oma kunnia ottaa aina hetken aikaa, ennenku antaa periksi. Nyt on kuitenki kaikki ovet auki, ja tunnen taas eläväni joka solulla.

Oon jo täysin sinut tän päätöksen kanssa enkä vois olla huojentuneempi. En missään nimessä kadu tänne tulemista, Madrid on ollu ja tulee olemaan jokaisen työtunnin arvoinen! Oon saanu jo nyt täältä ihan hirveesti, ja tää on vasta kaiken alku. Jos mulla aikasemmin oli matala kynnys lähteä ulkomaille, nyt koko kynnystä ei enää ole. Espanja on ihan mun maa  (tai ainakin yks niistä monista), ja ulkomailla tulen tulevaisuudessakin asumaan, hulluna, menevänä ja onnellisena itsenäni :)

"Sometimes we don't reach for the stars. Sometimes we are satisfied with what people tell us we supposed to be satisfied with and I'm just not going for it."    -Beyoncé (Year of 4) 

"Järki ei ole väline, jolla ratkaistaan elämän suuria kysymyksiä vaan se on väline, jolla pysytään hengissä."  -Tommy Hellsten  (Saat sen mistä luovut)

 

Uskaltakaa olla rohkeita!!<3