The place to be?

Holaa! Oon parhaillaan yliopiston kirjastolla 700 sivusen anatomian kirjan kanssa ja ajattelin pitää luovan tauon nivelten opiskelusta ja tulla heittämään tänne uutta luettavaa :)

Tiedättekö, ku joillakin on tosi selkeenä mielessä se maa tai kaupunki, jonne haluaa asettua opiskelujen ja/tai maailmalla seikkailun jälkeen? Tai sitten on niitä, jotka ulkopaikkakunnalla tai ulkomailla opiskelun jälkeen tietävät vuoren varmasti, että Suomi tai kotikaupunki on se paras paikka. Mulla ei ole koskaan ollut tälläsiä fiiliksiä. Aina on ollu paikkoja, joissa haluisin asua väliaikasesti, mut koskaan en ole saanu mistään paikasta sitä fiilistä, että tää on ihan tosissaan mun place to be. Suomessa tosin tykkäsin paljon Kuopiosta lukioaikoina, ja jos veri vielä joskus vetää Suomeen, voisi Kuopio olla se paikka mulle. Muualla Suomessa en näkisi itseäni asumassa, mikäli Suomessa ollenkaan.

Madrid oli hyvä paikka alottaa tää ulkomailla asuminen. Vähän eksoottisempaa ja "latinomaisempaa" elämää, mut kuitenki niin eurooppalaista ja kulttuurillisesti Suomea lähellä olevaa. Täällä kuunnellaan paljon latinomusaa ja porukkaa riittää ympäri Latinalaista Amerikkaa, mut kuitenkin täällä on sama valuutta, lähes sama kellonaika, ja samankaltaiset normit ja elämänarvot kuin Suomessa. Kaikki tietää mikä on sosiaalinen media ja täällä ihmiset näkee maailman yhtä "pienenä" kuin itse = lentäen pääsee maailman ääriin ja kaikki on mahdollista. Siinä mielessä tää oli ns. pehmeä lasku siihen johonkin, mitä kohti oon menossa.

Suomessa meidän mökiltä saaristosta löytyy tämmönen suuntaviitta. Uusimpana lisäyksenä kilometrit tänne Madridiin.
Suomessa meidän mökiltä saaristosta löytyy tämmönen suuntaviitta. Uusimpana lisäyksenä kilometrit tänne Madridiin.

Missä sitten haluisin asua? No Espanja oli toki ollut pitkään listalla, ja nythän sitä kohtaa listalta eletään parhaillaan oikein tyytyväisin fiiliksin. Valehtelisin jos sanoisin, ettei Kuuba vedä edelleen puoleensa. Multa jäi joku juttu kesken siellä, ja haluisin kauheesti päästä kattomaan sen kortin loppuun. Lisäksi myös Etelä-Amerikka kiinnostaa lujaa, esimerkiksi Venezuela on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa. Oon miettiny jonku verran vaihtomahollisuuksia tulevaisuutta silmällä pitäen, ja tulin siihen tulokseen, että opetuskielen on oltava espanja. Tää on päivittäin kovaa duunia opetella uutta sanastoa espanjaksi, ja teettäisi kauheesti ylimäärästä työtä opetella koko anatomian ja käytännön lajisanastot uudestaan eri kielellä vain vaihtoajan takia. Aussit on siis lopulta suljettu tästä keissistä, ja nyt pitäisi selvitellä, millasia vaihto- tai työharjottelumahiksia lattareissa on tarjolla mun alan opiskelijoille. Toki haluan ensin asua täällä Madridissa pari vuotta ja päästä kunnolla "sisälle" tähän paikkaan ja meininkiin, mut myöhemmin olisi supersiistiä yhdistää tähän ulkomailla opiskeluun joku koulua eteenpäinvievä trippi lattareihin. Nyt kun heitän tän ajatuksen ilmaan, ni sillä on pari vuotta aikaa järjestäytyä ja sit se voi yllättäen tipahtaa mun eteen, kun sen aika koittaa ;)

Näitä ajatuksia herätti miettimään tämä artikkeli, joka tuli muutama päivä sitte vastaan facessa. Siinä on listattu 10 maata, jotka niihin maihin muualta muuttaneen ihmiset ovat arvostelleet parhaimmiksi maiksi asua. Äänestäjät ovat siis muuttaneet esim työn tai paremman elämänlaadun perässä, ja kyseinen teksti kertoo, mihin maihin on ollut helpoin sopeutua ja rakentaa elämää. Mielenkiintoisinta tässä on se, ettei listan kärjestä löydy Euroopan jättiläisiä, kuten Ranskaa, Saksaa ja Espanjaa (paitsi Malta) tai timanttista Jenkkilää, vaan hyvinkin erilaisia maita. Listan ykkösenä komeilee eksoottinen Ecuador ja kakkosena Keski-Amerikan huumeluolana tunnettu Meksiko. Olisin kuvitellut, että Aussit olisi hyvinkin korkeella tässä listassa, mut sillä on sija 10. Itseäni miellytti se, että neljässä näistä kymmenestä maasta puhutaan espanjaa :) Kyllä se taitaa on niin, että valtion vauraudella ei loppupeleissä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten hyvää elämää kyseisessä paikassa voi elää. Kyseinen artikkeli inspiroi itteäni kauheesti pohtimaan juurikin tota mahdollista vaihtomaata sekä työharkkamahiksia ihan uudesta kulmasta. Esimerkiksi Ecuadoriin mulla ei itelläni ole minkäänlaista kosketuspintaa, ja siks se rupeskin kiinnostamaan muiden lattarimaiden tavalla paljon :)

Meillä oli maanantaina koulussa 2h korista ja 2h akrobatiaa, ja mun kroppa on pitkästä aikaa niin rikki, ettei pysty ajattelemaan muuta kuin ruokaa ja nukkumista :D Kaikki nää miljoonat portaat tääl kampuksella aiheuttaa edelleen pientä irvistystä, mut onhan tää ihana fiilis ku lihakset muistuttaa olemassaolostaan. Onneks tänää ei enää tarvi urheilla muuten ku henkisesti tätä anatomiaa...Nyt takasin nivelten kimppuun! :)