The streets of Madrid

Hola! Uus viikko uudet kujeet ja taas ollaan pikkusen lähempänä kevättä :) Tän aamun agenda oli skypetreffit Ausseihin ja matkalaukun lähetys Suomeen. Niinpä webkameraan höpöteltyäni nappasin puolet omaisuudestani sisältävän laukun ja kiikutin sen postiin. Siellä sain käteeni kaksi isohkoa paperia ja rullan askarteluteippiä, joilla matkalaukku oli tarkotus päällystää. Jassoo. Kipasin chinokaupasta rullan paksua elmukelmua ja läpinäkyvää jesaria ja menin takasin postille askartelemaan. Lopulta paketoimme laukkua kelmuun, jesariin ja siihen kuulemma välttämättömään paperiin koko toimiston voimin, ja puolen tunnin teippailun jälkeen se vihdoin kelpasi. Laukku painoi öbaut 25kg, ja sen lähetys Suomeen maksoi viikon toimitusajalla 98e. Lisäksi sain sille 2e maksavan vakuutuksen 200 euron katteella, eli satasen keissi oli siis tämä lähetys. Pieni hinta siihen nähden, miten paljon se helpottaa matkustamista myöhemmin. Tänne muuttaessa maksoin 90e extralaukun lennättämisestä (hintaa lisäsi välilasku), ja ens kerralla mielelläni skippaan kolmen eri laukun roudaamisen ympäri kaupunkia. Hyväntuulinen postimies tosin taiteili vastaanottajan nimen ja osoitteen hieman väärin, mutta sanoi korjaavansa ne myöhemmin. Nyt siis sormet ristissä, että kaikki ne 25 kiloa päätyy Suomen rajojen sille puolelle. Lotto vetämään.

Lauantaina keskustan katuja käppäillessä sain taas huokailla tän kaupungin kauneudelle. Mietin mun fiiliksiä, kun kolusin samoja paikkoja ihka ensimmäistä kertaa muutettuani tänne, madridilaisena. Silloin oli syyskuu, mut kuuma aurinko paistoi niin kirkkaasti, että taisin saada tehokkaamman valohoidon sen yhden päivän aikana kuin Suomessa koko kesänä. Olin haltioissani. Kaikkea ihastellessa mun päässä pyöri vain yksi ajatus;  tää on mun kotikapunki! Madrid teki heti lähtemättömän vaikutuksen.

Viikonloppuna oli upee keli ja keskusta kuhisi turisteja. Kovin kauas kansainvälisestä hälinästä ei kuitenkaan tarvi mennä, kun fiilis muuttuu. Heti kun astuu pois turistikadulta pienelle sivukadulle, kaikki hiljenee. Suurkaupungin kujilla ei ole välttämättä ristin sielua, vaikka korttelin päässä vilisee kasa kartoilla varustettuja kiinalaisia. Kapealla kujalla kerrostalon fillareilla täytetyltä minipartsilta voi edelleen roikkua sinne unohdettu joulupukki (muovinen thank god), ja alakerran pienestä kukkakaupasta löntystää vapaana ulos vanha labradorinnoutaja.  Paikallisten Madrid eroaa hieman siitä turistien näkemästä Primarkin tungoksesta Gran Vían kupeessa, ja yhteiskuvista Jack Sparrown ja Homer Simpsonin kanssa Solin aukiolla. On kiva nähdä ne molemmat puolet :)

Tän caballeron pipossa luki Diesel!!  #parempaaseppälää

Tää hyökkää nyt keittiön puolelle ennen ku Team Italy pastoineen valtaa sen.. Heipsu! :)