Ulkomaille muuttaminen

Täällä vietettiin eilen Halloweenia erään ihanan suomitytön synttäreitä juhlien toisella puolella Madridia, ja kun kävin keskutassa ennen tsembaloihin menoa, sain taas ihastella tätä paikkaa..huhhuh! Toivottavasti en ikinä kyllästy tähän<3

Usein kun puhutaan ulkomaille muuttamisesta, tulee puheeksi yleisiä käytännönasioita, kuten viisumin ja oleskelulupien hankkiminen, mitä pakata mukaan ja mitä ei, kuinka paljon pitää olla säästöjä tai miltä sivuilta kannattaa etsiä asuntoa. Kaikkia erinomaisia käytännönvinkkejä löytyy netistä pilvinpimein, oli kohteena mikä maa ja kapunki tahansa. Kuitenkin vain vähän puhutaan kaikesta ei-niin-käytännöllisestä, mitä on syytä ottaa huomioon kyseistä elämänmuutosta tehdessä. Ajattelin listata asioita, joita olen itse miettinyt paljon ennen muuttoa, sen aikana ja jälkeenpäin. Ulkomaille muutto kun ei ole vain osoitteenmuutoksen tekemistä ja uuden avaimet lisäämistä avainnippuun, vaan pitkä ja välillä aika vaikeakin prosessi. Kun muutto on konkreettisesti ohi, alkaa vuorostaan psyykkinen muuttaminen, jota ei ehkä etukäteen tule niin ajatelleeksi. Tässä ulkomaille muuttamisen vinkkilista, jollaista olisin itse lukenut muuttoa suunnitellessa suurella mielenkiinnolla :)

Ole realistinen

Mieti tarkkaan, miksi haluat ulkomaille. Mitä olet valmis tekemään sen eteen, että se tapahtuisi? Motiivin on oltava todella kova ja tärkeä, jotta se kannattelee pinnalla silloinkin, kun on vaikeaa. Tähän on aika helppo saada realistinen vastaus, ja tän olen huomannut monen ihmisen kohdalla. Olen saanut kuulla lukemattomat kerrat jopa hieman kateellisia huokailuja siitä, kuinka "sä vaan reissaat koko ajan" ja heti perään "voisinpa itsekin". No ensinäkin, kukaan muu ei tee töitä niiden reissurahojen eteen kuin minä. Toisekseen, kukaa muu ei järjestä mun elämää sellaiseksi, että se olisi mahdollista. Kaikki on itsestä kiinni. Haluatko pidemmäksi aikaa ulkomaille? Tee enemmän töitä ja leikkaa kuluja. Jos ulkomaille muuttamisen (tai reissaamisen) esteenä on se, ettei ole rahaa, et ole tarpeeksi motivoitunut asian eteen etkä siis halua sitä tarpeeksi. Kuulostaa karulta, mutta näin se menee. Iso muutos vaatii paljon ja hinta on kova, mutta se on yhtä kova kaikille. Raha-asiat ovat loppupeleissä aika pieni asia verrattuna siihen kaikkeen, mitä henkiselta kantilta vaaditaan. Tiedän aika montakin esimerkkiä siitä, miten rankkaa se voi henkisesti olla, ku asuminen ulkomailla kaikkine vastoinkäymisineen tulikin yllättävän kovana pommina. Tein itse usean kuukauden kolmea työtä ennen tänne muuttamista, ja tuolloin vapaapäivä oli harvinaista luksusta. Olihan se hullua, mut niin se on hullua täälläkin, eri tavalla tosin. Ulkomaille muuttoa ei tarvi pelätä, muttei sitä pidä myöskään aliarvioida.

Älä pakene

Seuraa inhottava tosiasia: ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. Jos elämä ja arki kotisuomessa tökkii, on syynä elämänsisältö, ei asuinmaa. Toki mun on pakko myöntää, että näin lokakuun loppupuolella Espanjan aurinko ja +17 asteen lämpötilat edesauttaa hyvinvointia ihan eri tavalla kuin Suomen pimeys, mut ei onnellisuus ole säästä kiinni. Arki on arkea paratiisisaarillakin, ja jos oma arkielämä ei sellaisenaan miellytä, ei se tule miellyttämään missään muuallakaan. Olen usein sanonut, että itse koen kuuluvani muualle kuin Suomeen. Se ei suinkaan tarkota, että vihaan Suomea ja kaikkea siellä olevaa :D Sen sijaan koen, että muunlainen elämäntyyli, ympäristö ja arvomaailma sopii mulle paremmin, ja siksi asun nytkin ulkomailla. Onni ei välttämättä löydy turkoosin meren ääreltä, jos muut asiat elämässä ei ole kondiksessa.

Suhteet kuntoon

Mietin tätä paljon jo vuosi ennen Madridiin muuttoa. Mun mielestä on erittäin tärkeetä, että lähtötilanteessa tietää olevansa hyvissä väleissä kaikkien läheisten ja ystävien kanssa. Olen joskus kuullut, että riidoissa ei saisi mennä nukkumaan, ja sama pätee tähän. Itsellään on paljon kevyempi mieli lähteä, kun takaraivossa ei paina käsittelemättömiä asioita. Sitä paitsi, miksi edes haluisit jäädä riitoihin jonkun sulle tärkeän ihmisen kanssa? Ei ole väliä muuttaako lähelle vai kauas. Ulkomailla olet ulkomailla, ja jos jotain tapahtuisi sulle tai välirikon toiselle osapuolelle, olisi omatunto kovilla. Pidä siis huoli, että kun astut one way ticket passisi välissä koneeseen, jokainen sulle tärkeä ihminen tietää, mitä he sulle merkitsevät.

Tiedä kuka olet

Tää on varmasti merkittävin ja vaikein asia monelle, ja liittyy osittain aikaisempaan kohtaan. Suomessa kuumana olevan fitness-buumin ansiosta olen monta kertaa törmännyt  sanontaan, että kadonnutta itsetuntoa on turha lähteä etsimään kisalavoilta. Toi on mun mielestä tosi hyvin sanottu, ja pätee moneen muuhunkin asiaan. Sanoisin, että kadonnutta itsetuntoa ei kannata lähteä etsimään kaukomailtakaan. Toki matkustaminen kasvattaa, voi parantaa itsetuntoa ja antaa rohkeutta, mutta jos et ole sinut itsesi kanssa Suomessa, et ole sitä ulkomaillakaan. Vaikean paikan tullen ne samat asiat ja tunteet nousee pintaan kuin kotimaassakin, eli omia mörköjä ei pääse pakoon, vaikka matkustaisi toiselle puolelle palloa. Tiedän monia, jotka ovat lähteneet pidemmäksi aikaa ulkomaille etsimään itseään, ja koen tekeväni itse samaa kaiken muun ohella. Ennen kaikkea sitä on kuitenkin hyvä olla itsensä kanssa siinä pisteessä, että uskoo ja luottaa itseensä ja tietää pärjäävänsä. Sen jälkeen on helpompi lähteä maailman ääriin etsimään sitä syvempää merkitystä kaikelle :)

Ole armollinen itsellesi

Tää asia liittyy pääosin siihen hetkeen, kun asutaan jo ulkomailla. Niiku alussa sanoin, muutto ei suinkaan ole ohi siinä vaiheessa kun saadaan matkalaukut purettua, vaan siitä se vasta alkaa. Tää on mulle ehottomasti vaikein asia, koska en voi sietää sitä tunnetta, että olen huono jossakin. Lisäksi olen malttamaton kaikki-mulle-heti-nyt -tyyppi, joka haluisi heti osata ja tietää kaiken. Ulkosuomalaisuus onkin ollut mulle aikamoinen elämänkoulu kaikinpuolin, ja etenkin tän asian osalta. Pitää sietää niitä vaikeitakin hetkiä ja päiviä, kun tuntuu ettei mikään onnistu. On paljon asioita joihin ei itse voi vaikuttaa, vaan niille pitää antaa aikaa. Pitää antaa itselleen lupa olla huono ja tehdä virheitä. Täällä ajantaju usein hämärtyy, kun tapahtuu koko ajan ja hirveesti. Välillä sitä tuskastuu, kun kieli ei vieläkään suju kunnolla eikä meinaa millään päästä kunnolla tutustumaan paikallisiin. Sit joku fiksumpi palauttaa maan pinnalle ja muistuttaa, ettei täällä ole oltu vielä edes kahta kuukautta, vaikka itselleen se aika tuntuu paljon pidemmältä. Välillä on siis hyvä muistuttaa itseään kaikesta siitä, mistä on jo selvitty ja mihin on jo päästy, eikä aina vain vaatia uutta ja parempaa. Se että on oikeasti lähtenyt, on jo paljon. Tulisi niitä huonoja päiviä kotisuomessakin, ja ihan samalla tavalla ne kuuluu elämään ulkomaillakin. Pitää malttaa ja antaa itselleen aikaa. Asioilla on tapana järjestyä :)

Kuvituksena reissukuvia Kroatian Splitistä reilu vuosi sitten.

Mitä mieltä/tuleeko mieleen muita juttuja? :)