You are enough

Viimeaikoina erityisen monet tuttuni ja ystäväni ovat ottaneet puheeksi riittämättömyyden tunteen. En tiedä johtuuko tammikuun tuomista kiireistä ja velvotteista, pohjoisten leveyspiirien vähäisestä valon määrästä vai mistä, mutta monella tuntuu olevan jonkinnäköinen kriisi itsensä näkemisessä omassa tilanteessaan. Tuntuu ettei riitä.

Usein riittämättömyyden tunne heijastuu epävarmuudesta tai toisinpäin. Ennen isoa ja haastavaa juttua hiipi epäilys omien korvien väliin. Entä jos en ole tarpeeksi? Omalla kohdalla sama toistuu usein siinä vaiheessa, kun omat unelmat huitelee Mount Everestin korkeuksissa ja matka sinne tuntuu hirveän pitkältä, tai kun vaan vaatii itseltään liikaa. Itse esimerkiksi odotin automaattisesti saavani espanjankielisestä yliopistosta yhtä hyviä numeroita, kuin suomenkielisestä lukiosta (like that's gonna happen). Kun yks ensimmäisistä tenteistä menikin uusintaan, tunsin itteni todella osaamattomaksi, kunnes lopulta suostuin myöntämään itelleni, että ehkä kolmoskielellä opiskelessa saa vähän löysätä pipoa :D  Oman riman asettaa helposti yläkanttiin ja kun sen pitää siellä tarpeeksi kauan, alkaa se pikkuhiljaa tuntumaan "normaalin" rajalta. Ennen ajatteli sinne päästessään olevansa loistava, nyt enää hyvä tai normaali. Kun katse pysyy tiukasti siellä miltei saavuttamattomissa päämäärissä, näkee itsensä jatkuvasti lähtöruudussa, vaikka eteneekin koko ajan. Silloin helposti unohtuu kaikki se, mitä ollaan jo saavutettu.

photo: Marko Laukkarinen
photo: Marko Laukkarinen

Sama juttu voi toki tuntua arkisemmassakin mittakaavassa. Tietty osa omasta kropasta ei miellytä, suorituskyky junnaa paikallaan, ihmissuhteet menee uusiksi, eikä se oma juttu meinaa millään löytyä. Mulla kiehuu itteni kanssa aina yli, jos en täällä Madridissa ymmärrä kaikkea mitä mulle espanjaksi puhutaan, tai en pysty ilmasemaan itteäni niin kuin haluaisin, koska kyllähän mun nyt jo "pitäisi" osata. Aina on se taso missä kuvittelee itsensä olevan, ja sitten se taso, missä oikeasti on. Tää harhakuva antaa syyn etsiä niitä vikoja. Ihan pienikin asia saa omien korvien välissä helposti lisää kokoa, kun sen aiheuttajaa käydään etsimään omista nahoista - ja sehän löytyy.

Kelle sun tässä maailmassa loppujen lopuksi pitäis riittää? Toki muiden hyväksymisestä ja arvotuksesta saa mielihyvää tai niiden puutteesta toisaalta epävarman fiiliksen, mutta tässä kohtaa asiaa pitäis ehkä funtsia vähän syvemmin. Se, miten itsensä ihmisenä määrittää, ei pitäisi ikinä olla suoraan verrannollinen painoon, tilinauhaan, instagramin seuraajamäärään, kyykky-ykkösen tulokseen, rasvaprosenttiin, tiettyyn yksittäiseen ominaisuuteen tai siihen, mitä joku muu sinusta ajattelee. Itsestä on kiusallisen helppo lähteä etsimään virheitä ja konkretisoida ne juuri kehittämänsä virheet vaikkapa ulkoisiin seikkoihin tai omiin heikkouksiin. Inhottava tosiasia kuintenkin on, että tästä maailmasta löytyy aina lahjakkaampia, menestyneempiä, viisaampia ja jossain asiassa parempia ihmisiä kuin sinä tai minä. Aina löytyy joku, joka on enemmän tai vähemmän jotain, mitä me ei olla. Siis toisin sanoen, aina löytyy joku opettamaan lisää :)

photo: Marko Laukkarinen
photo: Marko Laukkarinen

Oli kyseessä sitten uralla eteneminen, elämäntapamuutos, kilpaurheilu tai ihan vaan pelkkä eläminen, on aina varaa parantaa ja kehittyä. Aina löytyy uusia päämääriä ja niinhän sen kuulukin mennä - mikäs sen parempaa ja antoisampaa kuin itsensä kehittäminen? Ehdottomasti kannatan siis pään pitämistä siellä pilvien korkeudella ja elämännälän ylläpitämistä, kunhan muistaa välillä hipaista maanpintaa. Usein sitä näkee oman elämänsä ja kehityksensä varsin mitättömänä ja laimeana, vaikka ulkopuolisten silmin se voi olla täynnä ilotulitusten värittämiä saavutuksia ja sateenkaaren värejä. Kun hetkeksi pysähtyy katsomaan taakse niitä jo tehtyjä asioita ja kehuu itseään niistä, voi saada räjähtävää lisäbuustia seuraavan askeleen ottamiseen. Kehitys ei välttämättä lopu tyytyväisyyteen ;)

SINÄ RIITÄT. Just tollasena, tässä hetkessä ja siinä missä nyt olet.

(kuvituksena Marko Laukkarisen ottamat kuvat kolmen vuoden takaa)