Blogistani

Moikka sinä lukijani. Tervetuloa! Kiva, että olet löytänyt tiesi tänne blogiini. Olitpa sitten ohikulkumatkalla tai tulit jäädäksesi, toivon että pystyn antamaan sinulle jotain. Ideoita, katseltavaa tai pohdittavaa. Kirjoitan juu myös aika arkaluontoisista asioista. Omasta elämästäni. Tai tällä hetkellä lähinnä siinä olevasta muutoksesta ja sen aiheuttamasta prosessista. Sisältäen myös tunnemyllerryksen, joka elää sisälläni ihan omaa elämäänsä. Jos olet käynyt täällä aiemmin, tiedätkin ehkä jo että olen hyvin tunteellinen ihminen. Olen siitä jo jotain kertonut ja avaan asiaa varmasti matkan varrella vielä lisää.

Miksi aloitin blogin kirjoittamisen tämän kaiken keskellä? - No juuri siksi!

Olen aina kokenut kirjoittamisen olevan lähellä sydäntäni. Se on aina toiminut minulle eräänlaisena terapiana. Monesti ajatukset selkiytyvät, kun ne saa kirjoitettua ylös. Suuri kiitos tästä isälleni, joka minut ohjasi nuorena tyttönä kirjoittamisen saloihin. Siitä saakka olen kirjoittanut. Niin iloista kuin suruistakin. Välillä vähemmän ja välillä enemmän. Nuorena kirjoitukset olivat salaisia - oli ehdottoman tärkeää, ettei niitä nähnyt kukaan. Nyt olen tietoisesti valinnut julkisen väylän. Tiedän, että blogin saa asetettua salaiseksi. Niin, että sen näkee vain tietyt henkilöt, joille kirjoittaja itse antaa lukuoikeuden. Mutta kuten jo aiemmin sanoin - julkisuus oli tietoinen valinta.

Uskon vertaistuen voimaan. Olen työssäni saanut huomata kuinka sen voima on suurempi kuin mikään muu. Ihminen kaipaa ihmistä, jolla on samanlaisia kokemuksia. Ihmistä, joka tietää mitä käyt läpi. Ihmistä, joka on selvinnyt! Ylipäänsä ihmistä kulkemaan vierellä. Viranomainenkin voi tietyssä määrin - ammatin ja ammatillisuuden asettamissa rajoissa - olla ihan vain ihminen. Mutta kaikki me olemme pohjimmiltamme ihmisiä - jonkun lapsia, äitejä, isejä, siskoja, veljiä. Inhimillisiä ja kallisarvoisia! Tuskin kukaan on elänyt ns. täydellistä elämää. Ettei koskaan olisi mokannut tmv. - Ei, ei varmasti!

Kun elämäni yht'äkkiä romahti, kaipasin ihmistä joka on kokenut saman. Muutaman ihmisen pian löysinkin. Yllättävän läheltäkin vielä. On ihan eri asia keskustella asioista ihmisen kanssa, joka tietää tarkalleen mistä toinen puhuu - yhtään vähättelemättä keskustelua muidenkaan kanssa. Tiedätte kyllä mitä tarkoitan. Siinä jo toinen syy, miksi minä tätä blogia kirjoitan. Kirjoitan, koska joku toinen voi saada täältä tukea itselleen. Vertaistukea. Saattaa saada toisenlaista näkökulmaa. Tai sitten kokemuksen juuri samanlaisesta kuin itselläänkin on. Kuka mitäkin. Toivottavasti kuitenkin jotain.

Olen ymmärtänyt, että jotkut ihmettelevät miksi puin asioita julkisesti. Voi ei! Jos en jo aiemmin selittänyt tarpeeksi selkeästi, niin kertaan asian vielä. Tarkoitukseni ei ole puida asiaa vaan siihen liittyviä tunteita, ajatuksia ja prosessia. Omasta näkökulmastani. Suhteessa minuun ja minun elämääni. Poikieni elämään. Tarkoitukseni ei ole mustamaalata miestäni enkä ole sitä mielestäni tehnytkään. (Korjatkaa ihmeessä, jos olen niin mielestänne tehnyt!) En aijo niin tehdä jatkossakaan. Ei minulla ole mitään syytä tehdä sellaista. Rakastan häntä edelleen! Ei rakkaus yht'äkkiä kuole! Tai kai se voi kuolla, jos toinen tekee jotain todella pahaa. Mieheni ei kuitenkaan ole tehnyt mitään sellaista. Ja, jos rakkauteni häntä kohtaan joskus hiipuu, on hän silti lasteni isä. Tulee aina olemaan. Tulemme aina olemaan tavalla tai toisella osa toistemme elämää. Tulemme aina rakastamaan toisiamme jollain tapaa. Niin ainakin luulen. Tulemme aina olemaan tekemisissä ainakin poikiemme takia, joten miksi haluaisin mustamaalata häntä julkisesti? Erilaisia tunteita tunnen häntä kohtaan - luonnollisesti. Mutta ne on tunteita. Teot aiheuttavat aina tunteita. Tunteet kuuluvat elämään. Olisi kurjaa elää ilman niitä. Itse en ainakaan voi kuvitellakaan elämää ilman tunteita. Olisimme aika köyhiä.

Kolmas syy blogin kirjoittamiselle on hyvin yksinkertainen. Harrastus. Minun oma harrastukseni, jonka kulkua saan ohjata ihan itse. Joka sisältää sitä mitä minä haluan.

Aika yksinkertaista mielestäni. Mitä mieltä te olette?

Hyvää sunnuntaita ❤

P.s. Tänään myöhemmin tulossa postaus meidän tämän vuoden joulukorteista. Ootteko te jo tehneet omanne?