Elämää välitilassa

Talo on nyt laitettu myyntiin. Maanantaina tehtiin myyntisopimus välittäjän kanssa. Ilta menikin sitten ihan ohi. Tuntui kuin joku läheinen olisi kuollut.

 


Eilen siivottiin äitini kanssa talon vinttejä. Eroteltiin myytävät ja säilytettävät toisistaan ja roskat heitettiin luonnollisesti pois. Ajatukset pyöri koko eilisen tässä talossa ja täällä tehdyissä muistoissa - meidän elämässä, jota tämän talon seinät ovat saaneet olla näkemässä ja kuulemassa. 

Menetyksen tunteen vallatessa minua, yritän muistaa että muistot eivät katoa mihinkään, vaikka asuinpaikkamme jossain vaiheessa vaihtuukin. Se lohduttaa vähän.

Olo on melko ristiriitainen. Toisaalta tuntuu kamalalta, että joutuu jossain vaiheessa muuttamaan täältä pois. Että tähän taloon muuttaa joku toinen perhe. Ei sitä pysty edes ajattelemaan. Toisaalta toivon, että talo löytäisi mahdollisimman pian itselleen uudet omistajat. Ja uskonkin niin tapahtuvan. Tämä on ihana talo, täällä vallitsee hyvä henki. Ristiriita johtuu välitilassa elämisestä, joka on todella raastavaa. Epätietoisuus on yksi mulle suurimmista möröistä ja sen keskellähän tässä nyt eletään. Ei ole tietoa milloin mieheni muuttaa pois. Ei ole tietoa miten minusta riippumattomat asiat hoituvat. Ei ole tietoa kuinka kauan talon myyminen kestää. Ei ole tietoa mihin poikien kanssa muutamme kun talo myydään. Rehellisesti sanottuna välillä tuntuu ettei ole montaakaan asiaa, josta on tietoa. Isoja, isoja kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Ei voi kuin antaa ajan kulua ja asioiden mennä omalla painollaan. Ei yhtään mun juttu!

Onneksi on edes lunta maassa. Sillä on rauhoittava vaikutus. Yritän imeä rauhaa itseeni, että jaksan kulkea tän epätietoisuuden vaiheen läpi kunnialla.