Elämänohjeita

Muistatteko, kun viime vuoden lopussa tuunasin itselleni uuden kalenterin? Kuten silloin kerroin, olen Pn syntymän jälkeen ollut ihan hukassa ilman kalenteria. Tuntuu, että muistin kapasiteetti on vähintään puolittunut normaalista. Tai siis ajasta ilman lapsia - mistä tuo sana "normaali" oikein tuli. Jokatapauksessa - vaikka olen ollut jo monen vuoden ajan hyvin riippuvainen kalenterista, on kalenteri ollut koko kesän uinumassa työlaukussani. Ajatelkaa, olen selvinnyt koko kesän pelkän seinäkalenterin voimin. Ihanaa! Mun muistissa ei siis ole valitettavasti tapahtunut minkäänlaisia muutoksia - ainakaan parempaan suuntaan - vaan kesämme on ollut niin aikataulutonta, että kalenterille ei ole juurikaan ollut tarvetta. Se tässä on ihanaa!

Syksy ja arki tekee kuitenkin tuloaan ja kaivoin kalenterini eilen esiin. Liimailin, piirtelin ja kirjoittelin kalenteria tuunatessani sinne erilaisia kuvia, mietelauseita ja elämänohjeita ja eilen kun sen avasin, tuntui kuin kalenteri olisi sattumalta ollut antamassa minulle tärkeitä elämänohjeita. Itsehän en juuri sattumaan usko. Uskon kohtaloon. Tunneryöppy oli siis aikamoinen, kun kalenterin avasin.

Kirjanmerkki oli helatorstain kohdalla. Teksti, joka siellä luki, oli hyvin osuva senhetkisiä tapahtumia ajatellen. Ja niin tuntui olevan myös teksti, joka oli tämän viikonlopun kohdalla. Sattumaa? Kohtaloa? Johdatusta? Sama se. Osui ja upposi!

Hyvää viikonloppua murut :) Me aijotaan nauttia viimeisestä lomaviikonlopusta keksimällä jotain kivaa! Maanantaina alkaa arki. Siitä lisää sitten ensi viikolla.