Infektioastma

A oli alle kahden kuukauden ikäinen, kun sairasti rs -viruksen. Siitä tämä ilo alkoi. Vietimme muutaman yön sairaalassa, A sai lisähappea ja lääkettä. A parani nopeasti, mutta rs -virus jätti jälkensä An keuhkoihin. Infektioastman. Siitä saakka, aina flunssan yhteydessä kaikki pöpöt ovat menneet keuhkoihin. Menevät edelleen.

Alle vuoden ikäisenä A sai babyhalerin ja Ventolinen. Myöhemmin myös Flixotiden. Melkein kaikkien flunssien yhteydessä An hengitys on mennyt niin huonoksi, että olemme joutuneet käydä kotihoidon lisäksi myös päivystyksessä hengittämässä spiraa. Spira on siis sähkökäyttöinen lääkesumutin, joka höyrystää astmalääkkeen niin, että se ainakin A:lla pääsee tehokkaammin sinne, missä sitä tarvitaan. Hengenahdistuksessa se toimii A:lle paljon paremmin kuin babyhalerin kautta annettavat lääkkeet. Ennen spira -laitteita oli mahdollista myös lainata kotikäyttöön, mutta ilmeisesti enää ei. Ei ainakaan Kotkassa. Ei ainakaan terveyskeskuksesta tai Koksista.

Onni on, että terveenä A:lla ei ole minkäänlaisia astman oireita eli kyseessä on vain infektioastma. Se vaivaa vain An ollessa flunssassa. Jo pienen tukkoisuuden iskiessä, on syytä aloittaa ainakin Ventolinen säännöllinen käyttö. Jos yskä yhtään tekee tuloaan, aloitetaan Flixotide. Infektioastma näkyy An hengityksessä niin, että hengityksestä tulee ähkyvää. Hengitys rohisee ja vinkuu ja on normaalia tiheämpää. Hengitys on vaikeampaa, erityisesti uloshengitys. A on kuin kala kuivalla maalla, kun kohtaus on päällä. Me ollaan eletty infektioastman kanssa siis jo useampi vuosi ja tiedän todella hyvin, milloin on aika lähteä päivystykseen. Joka kerta, kun An hengitys muuttuu ähkyväksi ja hengitys vaikeutuu, musta kuitenkin tuntuu kuin seinät kaatuisivat päälle. Se huoli, mikä toisesta on, on vaan jotain niin kamalaa. On kamalaa kuunnella, kun toisen on vaikeaa hengittää.

Täällä alkoi siis taas oireilu sunnuntaina. Huokaus. Edellisestä flunssasta on aikaa kai parisen viikkoa. Piippua on otettu oikein urakalla. Onneksi olemme *kopkop* pärjänneet sen avulla suht hyvin tällä kertaa eikä ole tarvinnut käydä päivystyksessä. Ehkä suunta on siis jo kohti parempaa. Kävimme eilen lastenlääkärin vastaanotolla ja hän sanoi keuhkojen kuulostavan ihan hyvältä - hyvin lääkityiltä. Toinen korva oli kuitenkin tulehtunut, joten hän määräsi antibootin. Papereissa lukee myös keuhkoputkentulehduksesta. Tiedä sitten. Virustaudista hän kuitenkin puhui ja sitä kyllä tuntuu olevan paljon liikkeellä. Missä se kesä on, että näistä taudeista päästäisiin eroon?

Infektioastman kerrotaan helpottavan lapsen kasvaessa. Kun lapsi kasvaa, keuhkoputket vahvistuvat ja kohtaukset vähenevät. Useimmiten se helpottaa kouluikään mennessä. Sitä odotellessa. Ei niinkään An kasvua, mutta infektioastman helpottumista todellakin. Lohduttavaa kuitenkin on, että se todennäköisesti tulee helpottumaan eikä se välttämättä jätä jälkeensä "oikeaa" astmaa.

Löytyykö sieltä kohtalotovereita? Tai entisiä sellaisia? Olisi kiva kuulla erityisesti kokemuksia minkä ikäisenä oireet alkoivat teillä helpottamaan..